maanantai 29. lokakuuta 2012

Ihan pakko vähän fiilistellä.
Käytiin tonttia tutkailemassa
ja siinä se taitaa olla ;)
  vaikka luulin että tonttikaupat menivät jo kiinni tältä vuodelta.. kun lumen satoi..
Siinäpä se loma meni. 
Alkuviikko nautistkeltiin ja löhöttiin. Ja varattiin risteily..
Sitte muutama päivä kuunneltiin isännän hermoilua kyseisestä asiasta, 
kunnes keskiviikkona sanoin ettei kenenkään oo pakko lähteä,
Ja oikeastaan mukaan saaki lähtä vain semmoset jotka ei yhtään marise matkalla.
Aattelin, että pärjään yksinkin lasten kans.
Itehän tuo kuitenki halus mukaan.
Ja kannatti lähteä :)

 Lepposasti ajeltiin päivä Turkuun ja pysähdeltiin välillä. Käytiin jopa ideaparkissa, mut se oli semmonen läpikävely kuten ruukaa jos on mies väkeä mukana. 

      Turussa oltiin kuites hyvissä ajoin. Katteltiin ihmisiä siinä laivaa ootellessa, eikä kukaan tainnu kovin pahalla päällä olla.

Pienillähän oli kokoajan tosi hauskaa eikä aika meinannu kaikkeen riittää.
Isompia ei paljo näkyny.
Mulla oli neule mukana niin johan se aika kuluu.
Jukka tais kypsähtää aikalailla.


Yöllä oli melkonen merenkäynti, tavallista kuulemma mutta maakravulle vähän liikaa.
Ei kuitenkaan pelottanu, mutta ei tainnu kukaan nukkuakaan hyvin.
Päivälläk kieputti aikaslailla, kiinni piti pidellä ku aiko kävellä, mutta astiat pysy vielä pöyällä.

Turussa sitte ootti aivan ihana ylläri. Lunta nuin paljo. Oli kuites lumiharja autossa!!
Siitä selvittiin ja liukasteltiin pikaisesti juna asemalle minne jäi 2 neitoa omiin oloihinsa. Lähtivät kohti pohjoista ja me jatkettiin autolla.
Tai sanoisinko iglulla.
Ei nimittäin toiminu lämmityslaite, meinas olla hiukka kylmä.
Sata kilsaa kestettiin mut minä rappasin ikkunaa että kuski näki missä ajelee ja lapset alko olla kohmeessa.

Tilanne alko olla aika kaaottinen ku väsyny sakki paleli.
Sillon soitettiin vakuutusyhtiöön ja saatiin vaihtoauto tilalle! Topattiin huoltsikalle lämmitteleen ja
Ilta ja yö oli pelastettu! Ennen tamperetta vaihettiin autoja ja ah miten oli lämmin jatkaa matkaa.
Kuski tosin oli jo kyllästetty vastoin käymisillä ja kaahasi tuhatta ja sataa, mulla keinu päässä vielä laivan jäliltäki niin oli melkosta haipakkaa.
Koton oltiin siinä kolmen jäljestä.

Näin jälkikäteen taas osaa nauraa koko asialle ja (lähes) kaikilla oli toosi mukavaa reissussa.
Mitä nyt Ellu ku meni junalla Ouluun ja sieltä kavereineen jollekki mökille ja sit sunnuntai-iltana oli tarkotus tulla kotiin junalla taas, niin tuli iltasella viesti ku valmistauduin jo hakeen sen Ylivieskasta, Viestissä oli nätisti kirjotettu, että mun juna meneeki Rovaniemelle... Väärässä junassa ja eka pysähys vasta Kemissä. Tuli siinä tytölle lisä junamatkaa taas ja oli kotona vasta puolessaöin.

Pyhänä sitten saatiin olla juhlimassa kummitytön kihlajaisia. Ihania nuo juhlat arjen keskellä. Ja kihlajaisethan tietää toisiaki juhlia, mahdollisesti.
Näissä merkeissä sitä jatketaan taas arkista viikkoa..

Glögipurkki odottaa pimenevää iltaa, ei aiota ressata tälläkään viikolla.
Neuleliivi ei ehtiny valmiiksi matkalla joten se jatkuu. Ryijy on jo matkannu uudellle omistajalle. Lasityö on kesken, sitä vaan on niin hankala täällä kotona jatkaa että se etenee vaan piiri-iltana. Jotain uutta täytyy vielä keksiä..

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hieno päivä ulkoiluun. Houkuttelin Leevin ulos ja saatiin kaks tyttöäki kaveriksi.




Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... Pitkien sateiden jälkeen kuin tilauksesta aurinkoa.

Käsitöitäk oon yrittäny jatkaa lauantaipäivän ratoksi.
Tilattu ryijy pitäs saaha valmiiksi ja välillä sormille vähän hellempää matskua :)


Ja tuo Leevin tekemä enkeli tuossa vieressä niin nätisti seisoo. Eikö ookki ihana

On kyllä uus lääke alkanu vaikuttaan. Väsyttää ihan tajuttomasti ja mahaki meinaa olla kipeä.
Toivottavasti muitaki vaikutuksia alkaa tulla. Pitää vaan nyt malttaa odottaa. JA tietysti muistaa joka aamu käyä purkilla..

torstai 18. lokakuuta 2012

Äidistä ei pääse ikinä eroon ♥

Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.

Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.

Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.

Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää. Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa? Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.

Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.

Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!

Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma. Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.

No, ehkä joskus menee lapsillakin homma överiksi. Ei äidit ihan aina ole yksin syyllisiä kaikkeen.

On äiti toisaalta aika ihmeellinenkin. Se ajattelee aina ensin lastaan, vasta sitten itseään. Se uhrautuu, unohtaa itsensä ja venyy ihme tekoihin lapsen vuoksi.
Varmaan kuolleenakin se vielä välittää, valvoo, vartioi ja tarkkailee. Kai se pilvenreunallakin kiikaroi ja varmistelee, että kaikki on hyvin. Äiti on aina äiti, elävänä tai kuolleena.

Äitiä ei normisti tule hirveän usein mietittyä. Äiti on äiti. Se on jotenkin niin selviö.

Nyt kun miettii, tulee jotenkin turvallinen olo, kun tajuaa, että äidistä ei pääse ikinä eroon eikä loppujen lopuksi koskaan haluakkaan päästä. ♥

tiistai 16. lokakuuta 2012

Olipas se päivä!
Ensin hidas aamu ja sitten ajeltiin Ouluun. Mukava kaks tyttöä ja Lasse.

Ensimmäiseksi menin katsoon pikkusiskoa! Hoksasin autossa ajellessa että mullehan tuli vasta viesti systeriltä että on saanut pienen ihanan käärön tänä aamuna. Ja minä olin menossa samaan taloon missä ne pienen taimen kanssa aloittelivat yhteiselämää. No soitto ja sain hyvä kuntosen ja reippaan kaverin kahville ja tuoreet kuulumiset aamun synnytyksestä. Onnea vaan vielä sinne! Ihana oli nähä!

Lääkäri reissu tuntu onnistuneelta. Niin asiantunteva lekuri oli ja kyseli kaikenlaista. Puheltiin kauan ja tuli sitte siihen tulokseen että kyllä se on nyt alotettava altzheimer lääkitys. Minkäs sille voi. Näin tehdään.

No kauppa reissuki oli onnistunu ko vähän enemmän meni rahaa ku lauantaina:) Lasse löysi kengät niinkö pitiki. JA hups itekki ostin kengät, en oo ihan varma oisinko tarvinnu, ainakaan just tuommosia. Tais nyt mennä turhamaisuuden puolelle.

Kottiinki oli mukava tulla takas, varsinki ko ei tarvinnu ite pimeässä ajaa.
Mutta sitten alkoi se vähemmän mukava.
Muut pienet ei tykänny ku Lasse sai kengät, oli lievästi sanottuna kateutta ilmassa.
Sitte tapahtui se mitä on kauan epäity joskus tapahtuvaksi.

Pojat nimittäin tuo niitä rullaavia vehkeitä aina sisään ja vaikka on kielletty sen sata kertaa vahingolla pelotellen, niin..
Tommi sitten otti keittiön nurkassa lipat lonkkarilla. (Niin iso on meijän keittiö että mahtuu lautaileen)
Huusi ko sikaa ois tapettu ja mulla ensin kiehahti ennenko katoin etes koko poikaa. Teki mieli nakata lauta ikkunasta suoraa ulos, mutt onneks joku mielessä toppas, ois tullu kylmä yö.
Tommi raahautu mahallaan eteenpäin ja ku menin nostaan sitä niin verta tippas lattialle. Sano että leuka kamalan kipiä, siin ä oli nirhauma, mutta ei siitä valunu mitään.

Kauhein hetki on aina se ku pitää rueta kattoon mistä veri tulee. Nyt luulin et suusta mutta ei tullu VAAN NISKASTA. Apua, valui pitkin selkää ja lattialle. Päässä siis reikä.
No me Peten kanssa tuomittiin ettei tarvi ommellla, toivottavasti oikea tiaknoosi. Vähän leikattiin hiuksia poiis eestä että nähtiin ja ei se syvä ollu. Vuotoki lakkas, annoin lääkettä ja laitoin pojan nukkuun.
Kaiken aikaa Leevi itki ainaki yhtä kovasti ku potilas...

Lauantain ostosreissua.
Aamulla viideltä liikkeelle ja illalla yhdentoista aikaa takaisin. 
Mulla se tosin oli enemmänki vapaa päivä vaan.
Ostoksia en juuri tehnyt.
Hyvä matkaseura ja eväät, niistä se päivä oli tehty.

Edellinen yö meni valvoessa takapihan tappeluiden melskeessä. Nuorisoporukka kokoontui meijän makkarin ikkunan alla, viiden metrin päässä ja äänet oli sen mukaiset.
Yhden aikaa tai ennen soitin hälytyskeskukseen ku otti niin aivoon ja pelottiki ku yks siellä uhkaili vaikka millä. Tiesinhän minä ettei ne sisään tuu, mut kuitenki.
Seuraavana päivänä oli pojan lompakko löytyny meijän autojen välistä, että oli ne likiki kulkenu.
Tietyn ikänen nuoriso, ni niillä ei oo yhtään älliä että toisia ihmisiäki on olemassa ja joku saattaa yöllä nukkua.
Toivottavasti eivät ota tavaksi.

Tänään pitäs taas lähtä Ouluun. Jospa ne sitte vähäksi aikaa jäis nuo käynnit. Pidän vapaa päivän ja oottelen muutamaa koululaista jotka aiko tulla ruokkikselta ni pääsevät mukaan.
Ja vettähän sataa taivaan täyeltä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Jättäkääpäs lukijat puumerkkejä kun teitä täällä kuitenkin liikkuu. 
Mukava ois tietää keitä te olette :)
Mun kävelypolku on aika lailla kaupungistunu. Muutto puolikilometriä niin tuntuu ku ois menny keskelle kaupunkia. Pitäs ensin lähteä autolla että pääsis kunnon lenkki maastoihin..









Mikähän vessakoppi tuo lie vaiko uimakoppi kylällä

Siinäpä läpileikkaus koiran kans tehdyltä päiväkävelyltä. Sateinen syksyinen päivä.

Kouluhuolia tällä ja viime viikolla.
Meijän tokaluokkalainen on lyöttäyny yhteen nelosluokkalaisen kanssa. Ja tämä tyyppi joutuu kokoajan vaikeuksiin. Niinpä meijänki koululainen on jo kahesti kuulutettu reksin kansliaan tämän johdosta kun jotain hullua on tullu touhuttua.
En tiiä miten saisin omani pysyyn erossa tästä kaverista ku kaikkien kaveri käsketään olla.
Ittiä harmittaa ku näistä kahestaki kerrasta jo saa semmosen leiman että on ihan kaheli tyyppi ja tekee mitä satttuu.
Tosissaan on nyt kielletty olemasta yhdessä, en vaan tiiä miten se käytännössä onnistuu ku pääsevät yhtäaikaa koulusta ja pieni poika on ihan onnessaan ku isompi pyytää mukaan.
Kiristys ja uhkailu on käytössä ja nyt tänään luvattiin pojalle oma puhelin jos muistaa ne neuvot mitä on annettu ja pysyy erossa tilanteissa joissa voi jotain tyhmää sattua.

Miten teillä ois toimittu? Tuntuu että eikö itellä oo sen vertaa kasvatus kokemusta että osais oikein toimia, vaan ku ennemmin on taidettu päästä liian vähällä..... :)

Huomenna tiedossa rankka mutta toivottavasti mukava Luleån reissu.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Meijän pikku pianisti, taitaa olla nuotit omasta päästä..

Onkohan poika liikaa soitellu tuota pianoa ku kädet on tuon näköset?
Ei vaites, mutta mikähän vois olla kyseessä, ken tietää.
Homma on sellainen että kynnet ensin lohkeilee ja sitten ne lähtee ihan irti. Kipeät ne ei ole ku sitte irti repsahellessa. Tuossa on just peukku paketoitu ettei kynsi repeäis ennen aikojaan.
Etu sormista on jo irronnu ja alle kasvanu pienet uudet alut jotka tosin tuntuu olevan melkein ihonsisällä.

Ihme tapaus.

hirvi kuoriutumassa kotilostaan.. näkyi tyttöjen korurasiasta..

Taitaa olla viimeset hyvät skuuttikelit pojilla menossa.
tuo homma onki silminnähtävästi riistäytyny käsistä ku rampit on jo nuin kamalia

maanantai 1. lokakuuta 2012

Perjantaina  luokan kans käytiin retkellä ja  katsomassa tämmöisiä ihania otuksia. Ihan harvinaisia eläimiä näillä leveyksillä.
Alpakoitahan nämä ovat, oikein arvattu.


Syksyn ekat villasukat on tehty! Joka raita piti tehä erikseen, siis katkasta lanka ja jatkaa taas ku välillä oli semmosta jota en halunnu sukkaan.
Tuli pirtsakat sukat, saa nähä kuka ne omii :)

Pullaaki leivoin pitkästä aikaa ite lauantaina. Nyt maanantaina ei kyllä paljoa näy enää olevan. Sais rueta hommaan uudestaan. Kyllä sen pullan menekistä huomaa että koko väki on kotona, jos ei mistään muusta huomaiskaan.


Torstaina kävin Anskulla kun oli Oulussa käyntiä. Kiitos muuten kerrossängystä, siinä on monta yötä jo nukuttu, ei me ite kuitenkaan, kyllä se tyttöjen huoneeseen laitettiin. Mukava ku siellä mahtuu nyt liikkumaanki vähän. Anskulta sain sitte idean tehä tuommosts "tuppuraa". Se oli tosin tehny ihan erilaista mutta vähän samalla tekniikalla. Lähinnä sain kipinän ottaa paperinarut esille ja tehä jotain . Näyttää ihan retkulalta tuo rengas mut jos sais laitettua rautalankakehikon sisään. Siis jos sais, mulla tahtoo kaikki asiat jäähä näin puolitiehen, pientä viilausta vaille ja päätyy sitte kaapin perille ikuisiksi ajoiksi..

No lauantai-illan kruunasi kutsu kylään ja piha saunaan. Saatiin ihailla kaunista uutta kotia ja ottaa opiksi monta asiaa. Kiitos teille Haikaraan. Oli ihana kylä/sauna reissu.
Pieneksi vinkiksi vaan muillekki--- tuo meijän rivari sauna on niiiiiiin pieni, että välillä on mukava saunoa jossain muuallakin...