torstai 31. tammikuuta 2013

niinhän tuo on elämä menny valtiolle viime aikoina. Tuntuu ettei oo tullu tehtyä mitään. 
Paitsi välipalaksi pieniä sukkia..
 Mitähän nuillekki keksis? Tahtoo nuo mun työt olla niitä mitkä jää piirongin laatikkoon. 

Ihan oikeasti aika menee niin nopeaan ettei perässä pysy.
Iltasatuna oon lukenu Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan. Ja eilen alottelin Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Nikolai II Suomen suuriruhtinas.
On kuulkaas harvinaisen mielenkiintoinen kirja. Kirjastossa mietin mitä ottais ja tuo sattu käsiini. 
Mutta kun päivällä en anna itelleni lupaa lukea kirjaa niin täytyy malttaa siihen asti että talo hiljenee. 

Kaks projektia mulla on kesken. (tai oikeastihan niitä on lukemattomia, mutta nää on ihn työn alla jos ja kun viitsii tehdä)

 Kaks niin erilaista. 
Lasia ku leikkaa niin on mukava sitten jatkaa pehmeämmällä matskulla. 
Tuo matto on viimesellä kierroksella. Sille ei kyllä (tietenkään) oo paikkaa joten täytyy kai markkinoida eteenpäin. 

Nuista lasinpalasista pitäs aikanaan tulla peurataulu. Siinä leikatessa tein pahan mokan. Leikkasin yläreunaan mielestäni väärät palat, siis oikeasta lasista mutta kuvio ei jatku mukavasti. Tänään piirissä sitten sain opelta palan lisää JUURI oikeasta kohdasta ja nyt kuvio taas jatkuu!!

Palat on leikattuna kaik, ja nyt alkaa hionta urakka ja katsotaan sopiiko ne ollekaan yhteen. Siinä koitellaan mun hermoja...
  
aamu oli taas kerran sellainen, ei naurattanu. 
Olin lupautunu open sijaiseksi ja heräsin armottomaan arvaat varmaan mihin, pääkipuun. Siinä sitä lääkitessä, poikia herätellessä yritin maata ja olla hyvin rauhassa. Ei tainnu pojat paljon aamupaloja saaha
Ku kello oli tapissa ja sain pojat pois konneelta, takit päälle, kassit kainaloon, avaimet---- niin ne avaimet. Ei löydy, ei, itku.
Tässä vaiheessa on aina kamala kiire jo ja tiedän etten ehi ajoissa. Nyt karmaisi selkäpiitä. 
Vara-avaimen metsästystä takki päällä, hiki puskee ja pojat oottaa.. Arvasin että oikea avain on Tiinan taskussa, se ajo illalla viimeseksi.
Ei auttanu ku mennä herättään Jukka(joka oli parituntia sitte tullu yötöistä) josko se tietäs missä ne vara-avaimet on.  Ei tienny, mutta lupas lähtä heittään meijät... Joo, hoitoon ja töihin mentiin tänäänkin siis. 
En moittinu  avaimen piilottajaa mitenkään, tiiän että monesti ne on ollu munki taskussa, voi olla ettei kukaan niiitä silloin oo tarvinu, mut kuitenki. 

Töissähän en tienny yhtään mitä tehään ja piti välkkävalvojanaki olla osittain, mutta sain ihanan avustajan kaveriksi. Tosin unohin kaks poikaa arestiin mutta eipä siitä sen enempää.. Kunnialla kuitenki lapset pääsi kotiin, toivottavasti. Ja kehtaan huomennaki sinne pääni pistää.       

tiistai 22. tammikuuta 2013

Mukava viikonloppu takanapäin.
 Katin, vanhan koulukaverin kanssa ajeltiin Mairea, saman koulun aikaista ystävää katsomaan ja vanhoja muistelemaan. Ja mikäs muu se siellä pihamaalla tallusteli kuin fasaani.
 Paljon oli hienoja maisemia niillä seuduilla.
 Kansallispuistoa
 ja vaara maisemia
 myös sisätiloista löytyi kaikkea ihailtavaa. Tämä Parppeinpirtin katossa ollut himmeli.

On se rentouttavaa ottaa irti arjesta ja lähteä yllättäin vaikka Ilomantsiin. Olla pari päivää ihan tekemättä mitään
Siihen vain äkkiä oppii.. 

Nyt on palattu arkeen ja touhuun. 
Tänään piti leipoa huomiseksi koululle ulkomaan vieraita varten. Minä kun en oo mikään leipuri, niin se tuotti vähän ongelmia.
Kolmesta kääretortusta yks oli salonkikelponen, piti tehä vielä yks ja sekään ei juuri paremnpi aikasiaan ollut. Juuri ylitti riman ja saa  luvan lähteä huomenna vieraisiin suihin. 
Tekishän sitä jos ois taitoa..

Käsityö rintamallaki on ollu lähinnä purkamista. Yks oranssi liivi lähti purkuun.
    Tämän verran jäi jäljelle, uus mietintä mitä tästä vois tulla..
Tuo alla oleva matto tuli vihdoin valmiiksi, sitäki purin ja tein, tein ja purin. Vanhoista t-paidoista leikattua kudetta niin se teetti vähän enemmän, mutta nyt valmiina. 


 
 Yks seiska veikka muuttui sukiksi ja pari vielä oottaa
 Ne lasityöt oottaa myös kunnon innostusta ja hyvää valoa.

torstai 17. tammikuuta 2013

meille on muuttanu varasto..

 voishan sen niinki aatella, ettei meillä ihan piene eteinen oo ku nuo kaikki mahtuu oleen... 
ei ne kuviinkaan kaik mahtunu, toinen hyllyki on...
ottaahn ne päästä ku ei taho takkejakaan niiden alta löytää mut eihän sitä millään jaksa varastosta asti hakea jos on lähössä hiihtään tai luisteleen...
laiskojako me ollaan..

  kelit on ollu mitä erilaisemmat, toisena päivänä kauhea sumu ettei eteensä nähny ja toisena mahtava auringon paiste. Niitä ku saatais lisää ja pakkasta vähän vähemmäksi.

Mutta tämä lähtee huomenna viettämään naisten viikonloppua Ilomantsiin!! Onhan se mukava lähtä.  

tiistai 15. tammikuuta 2013

voi huoh, tänään on menty päätä jalkaa.
Ekaluokkalaisten kans hiihettiin
 sitten muutaman tunnin päästä kolmosten kans luisteltiin

 vieläpä kaks tuntia.
Melkonen saavutus tällaiselle sohvaperunalle.
mutta olihan siellä sormet paleltua 
  ku ei oo akkuhanskoja vielä näkyny. Niitä himoiten oottelen kyllä.

Ilta onki sitte menny entistä virkkuuta purkaen ja sohvala löhöillen
  koiran purema viltti on ollu tarpeeseen uupuneita jäseniä hautomaan.
Nyt jos vielä lähtis saunaan ja nostas jalat kattoon niin päivä on täysi.
Tietenki sitte vielä iltasella ku talo hiljenee niin pitää viimeset sivut Remeksen Karjalan lunnaista lukasta. Sitten täytyyki jo käyä kirjastossa ku lukeminen loppuu..   Mitähän sieltä tarttuis mukaan, ehdotuksia? Oksasta?Muuta?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Epäonni näytää seuraavan mua. 
Yöllä heräsin kaameista kaameimpaan migreeniin. Etsin keittiöstä pistoksen ja tarkistin että ainetta on vielä. Menin kamariin ja istuin sängylle pistämään. Tein mielestäni kaiekn kuten aina mutta jostaki syystä ku nostin ladatun kynän pois ampullikotelosta, se ampuki ne aineet mun sormille.















En uskaltanu enää samalla kynällä erittää vaan lähin keittiöön ettiin toisen, varakynän. Sillon tippu täyteen latatun lääkelaatikon päältä pussukat pitkin lattiaa,, voi vitsit että tympäs ku häävin jakso kävellä niin sitten kävi näin. 
En jaksanu kerätä mitään, löysin kynän ja painelin takasi sänkyyn. Toinen yritys sentään onnistu.
Eipä oo ennen tämmöstä sattunu, se oiski jo liian kallista ku yks pistos maksaa noin 15e. 
En hoksannu yöllä että oisin nuolassu pisarat talteen.. mitenhän ois käyny. 

iltapäivällä sitte ku olin pahimmasta päässy yli, hain Tomppaa kaverilta ja siellä leivottiin rieskaa. Sain kutsun tulla kans leipoon ja ei tarvinnu monesti käskeä. 
Mutta tuhoon oli tuomittu seki homma, liian ohuitako tein vai en vaan osannu, tuli kovia näkkäreitä niistä... Pahus, ei oo minusta leipojaksi.
Näkö ei oo paha ku vaan hampaat kestäis
 
Syyän sitte suklaata harmistukseen! vaan näyttää neki loppuvan kohta...  onneksi glökiä on vielä ja jos löytyis yksi hyvä kirja jota en oo vielä lukenu niin menis loppu ilta löhöilyksi.
Viimes luin Remeksen Ylösnousemuksen.   



      

perjantai 11. tammikuuta 2013

Niin se on taas arkiviikko menny, nopeaan.
 Keli on ollu mitä parhain. Pikkupakkanen niin ettei ihan märkää. Sopivaa.

Töissä on saanu olla monena. Ihan väsymiseen asti. Yhteenki päivään mahtu viis eri virkaa. Semmosta se on. 

Aamut on tapeltu yhen poijan kans heräämisestä, joka aamu on kuitenki ylös noustu, toistaiseksi. Ja illalla menty nukkumaan, ajoista ei kannata puhua, ne on niin väärät ku vaan olla voi. 
Vaan liian helppoahan tämä ois jos kaik tekis niinku ite haluaa:)

Kerronpa yhen jutun jota ei kannattais kertoa..

  










Ostin itelle joululahjaksi kengät, semmoset oli tarkotus joilla tarkenee vaikka ois 30 pakkasta. No semmoset nämä on, tosi lämpimät. Mutta yks pikku ongelma ilmeni.
Kävelylle ku lähti näillä niin kantapää ei pysyny paikoillaan ja lopen tuli ihan rakko ku niin kanta hankas. Minähän tuskastuin että kalliit ja hyvät kengät luulin saavani, mutta enhän näitä voi pitää ku näin käy. Ostin pohjalliset jotta ne pienenis vähän. Ei tehonnu tarpeeksi. Sitten yks päivä kävelin kenkäkauppaan. Myyjälle sanoin ongelmani että oiskohan ammattilaisella jotain kätevää kikkaa miten saatais pienennettyä.. Olihan sillä.. Sanoi että jos laittasit nuo nauhat kiinni niin ne pienenis huomatttavasti. 
Olihan ne kiinni, tietysti mutta ihan löysällä että saattoi pukea ja riisua niitä avaamatta. 
Että ammatti-ihminen tarvittiin kertoon mullekki miksi kengissä on nauhat. 
On muuten nyt sopivat kengät. Ei hankaa eikä kiristä :)

Sitten näistä kengistä innostuneena tilasin lämmitettävät hanskat.
Päätin että tämä akka ei enää palele! Jospa ne ensviikolla kotiutuis

      Huomenna pitäis käy kurkkaan yks Jukkatalo Ylivieskassa, jos sieltä sai jotain vinkkiä keittiöön vaikka.
Ei nyt mitenkään hurraamalla edisty tämä meiän projekti. Meinaa hermostuttaa, mutta se ei mun yöunia vie, se on joku muu. 

Siihen unettomuuteen tai huono nukkusuuteen  on kyllä tehonnu tuo ulkona liikkuminen. Huomasin nimittäin että minähän voin yhden koiran ulkoilutuksen päivässä kans ottaa niin tulee mentyä edes sen verran lenkille, ku tuo talvikeli ei mitenkään houkuttele pitemmille kävelyille mua.
Siitä on ollu apua. Ja yks ilta Ellu hiero mun pään just ennen ko menin nukkuun niin nukuin ko pieni porsas kuola poskella samassa asennossa aamuun asti. Mistähän sais semmosen hovihierojan joka jokailta pyörittelis tuollai pään sekasin?
 

torstai 3. tammikuuta 2013

ELÄMÄNOHJEITA SAVOKSI

Liian paljo hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteensä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara ittelles ennen kun muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ei tarvihe tulla.
Huominen on monasti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo -jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks .
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen kuin kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mielkuvituksen viärinkäyttöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -huomisessa on omat kahvansa.
Et ossoo naatiskella jootilaisuuvesta, jos siulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn kun tulloo kova paekka -pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään: Oot yrittännä ennenkii. Et

tiistai 1. tammikuuta 2013