tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pää haluais paljon enemmän ku käet ehtii tehä. Ideoita pukkaa, mutta se on aikas rajallista mitä ehtii. 
 Tilkku läjästä on kasaantumassa tällainen, vieläkään en oikein tiiä mikä on lopputulos mutta ootellaan nyt vielä vähän. Jospa se kohta ois jo valmis ;)

 Lasimestari on kynnet verillä laittanu tinanauhoja lasin palasiin. Oli jotain nelisenkymmentä palaa, jotka piti ensin pestä ja sitten laittaa tuo nauha paikalleen. Sekään ei mene itestään ku pitäs saaha asettuun niin että molemmilla puolilla ois samanverran nauhaa..
Huh mikä urakka. 
Pienet taiteilijat siinä sivussa kasasi paloista uusia muotoja. Aika taiteeellista vai. Kun nuo kaik palat kuuluu peuraan, silti niistä voi saaha paljon muutaki ku vaan mielikuvitus pelaa. 





   Ylivieskassa oon kulkenu tie kuralla, harva se päivä. Aina uuteen firmaan kyselemään keittiötarjouksia. Nyt taitaa olla aika ootella että kertovat hinnat ja näyttävät miltä heidän suunnittelema keittiö näyttää.
On siinä miettimistä kun nuita kirjoja selaa, että haluaisinko tuommosta vai tuommosta. 
Aika yhteneväinen on ollu tämän talonväen mieli keittiön suhteen. Siinä sivussa sitten kodari ja wc kans. 
Enää 7 viikkoa niin ulkoseinät jytkähtää paikoilleen.
En kyl tiiä onko kaivinkonettakaan vielä kutsuttu paikalle, toivottavasti se kuitenki tulee kohtapuolin. 

Töissä on ollu vähän seesteisempää nyt. Tosin viimeviikolla oli laatupalaute iltapäivä jossa annoin tosissaan palautetta. Lisää avustajia tai oikeastaan ohjaajia. Vähän vanhanaikanen tuo avustaja nimitys. Katsotaan onko mullakaan ens syksynä töitä ku niin annatin, mutta asiasta kylläkin. 

Akkalenkkejä ollaan yritetty herätellä henkiin pienen tai oikeastaan aika pitkänki tauon jälkeen. Ei vaan illasta enää aurinko paista ku oltas valmiita.
Minä sain jo palautetta kotoa että käyn enää vaan kääntymässä täällä, mutta sehän ei haittaa ku homma toimii ilman muaki. Vai.
Ei tosissaan, mutta on vaan sattunu tuota menoa uhkaavan paljon ja kun se ei koti elämää heikommaksi tee niin eikö se sillon oo vahvistukseksi?
Täällä on jo niin paljo aikuisia että kaikki toimis ihan ilman minuaki. Onneksi ne kuitenki kaipailee ku muistuttavat liioista menoista. Silti pitäs kyllä huomenna käy siellä....
Liian vähän tunteja vuorokaudessa kun ne loppuu kesken. 
Ja oonhan minä täälläki ihan haitaksi asti, luulen niin.          

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Näin se vaan Suomessa aurinko paistaa!
Ihanan keväinen ilma ollut tänään.
Käytiin oikeen sakilla mäenlaskussa





 Leevi laski kieli keskellä suuta :) ja hyvin onnistu.
Minäkin laskin tuolla pienellä lumilaudalla ja taidan Paljakassakin laskea laudalla.
Ei tokkiinsa, eihän siitä mitään tullu, paljon ääntä vaan kun piti kiljua, niin kovaa se lauta lähti. 
Tai tietysti syy oli tuossa pöperömäessä, eihän siinä voinu onnistua...

Arska kyllä paisto mahtavasti, ja makkaratki paistu parahiksi, olihan meillä hovipaistaja mukana. Me naisväki enempi otettiin vaan aurinkoa. ja tehtiin pienen pieni kävelylenkki lähtiessä.

   Tämä mies ei lähtyny mäkeen ollenkaan. Eikä kertonu ees syytä.



 kuluneella viikolla ei oo tullu tehtyä muuta ko laukattua paikasta toiseen. Oli sisariltaa, keittiökatselmusta, lasipiiriä ja parturia, mutta Leevin villapaidan sain viimeisteltyä. 
Se on ihan omasta päästä tehty, mutta poika näyttää tykkäävän, ite se lankakorista otti kaks lankaa ja sano että näistä haluais paian.
Pieniä palasia oon virkannu värikkäistä langoista, katsotaan mitä niistä tulis.. Siitä tuonnempana jos tulee jotain valmista. 

Huomenna mukava alottaa uus viikko ku oma oppilas tulee takaisin kouluun lomaltaan ja toivottavasti saan pysyä omassa luokassa eikä tarvi olla siellä ja täällä ja varsinki tuolla, kuten viime viikolla piti. Siltiki olin aina väärässä paikassa, ainakin muitten mielestä. Ite kyllä luulin olevani aina oikeassa paikassa :)
Joskus se on tuo työ semmosta hulapaloota.
    

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Loma on nyt takanapäin.
On rentouduttu ja oltu täysin ilman kelloa.
Meitä ei kelit suosinu juurikaan, mutta sen ei annettu haitata. 


  Vuokra-autolla ajeltiin katselemassa maisemia, mm vuoristossa. Oli siellä upeat näköalat.

 Rannat huokailivat tyhjyyttän vielä. Vain lainelautailijat siellä tarkenivat. Muutamana päivänä oli tosi kova tuuli ja aalllot sen mukaiset. Myrskyävää mertakin katsois vaikka kuinka kauan..




 Oli siellä kaikki niin erilaista. Kaupungit oli rakennettu niin sekavasti ettei tahtonu löytää minnekkään. Tiet maalaiskylissä oli merkitty hyvin , mutta keski kaupungissa sai etsiä teiden nimiä.

Näitä ei meilläpäin näy. Puut oli mahtavia, mutta muuten ei juuri maa vielä vihertäny, kovin oli karua, talvi tieten vielä menossa heillä.




  Gibralttarille noustiin vesisateessa, autokyydillä. Vuori oli alhaalta nähden sumun peitossa, mutta ylhäältä alas näkyvyys oli suht hyvä. Pienet apinat oli sulosia, mutta ei tuo rotjake joka yllättäen hyppäs niskaan ja piteli poskista kiinni, tuskissa ootin millon se kynsäsee.. eipä sitä ooneks tehny. Tippukivi luola oli valtava ja hienosti valaistu siellä myös. 

 Viimeisinä päivinä aurinkokin ilmotti olemassa olostaan. Ois vaan paistanut enemmän :( 
Kaikkiaan hyvä reissu, joskus on hyvä ottaa etäisyyttä lapsiin ja kotiin ja olla ihan kahdestaan. Hyvin olivat pärjänneet vaikkakin sairastelleet kotona. 
Huomenna paluu töihin ja kouluun kaikilla. Nautitaan nyt Suomen auringosta, eiköhän se kevätaurinko näyttele itseään.