tiistai 21. toukokuuta 2013

Rimpuilua
 miten se voi olla tämä kaikkein mukavinta?
pitää vaan mennä raksalle sillon ko työmiehiä ei oo niin saa rimpuilla.
onneksi joillaki oli järki päässä eikä uskaltaneet mennä, eihän sitä ois uskaltanu kattoakaan.

eilen, jälleen kerran otin tietosen riskin ja aloin leipoa. 
ei ois kannattanu, ja oishan se pitäny jo tietää.
mutta voiko tuommosella ohjeellakaan onnistua, eihän.
jos se vika on nuissa ohjeissa, niitten kirjaajassa.
tein siis pikkuleipiä, ihan vaan kahville ettei aina tarvis olla pullaa, ja samalla muka haaveilin leipovani lakkiaisiin samanlaisia...
heh, ja heh, ei tuu kuuloonkaan. ette saa meillä pikkuleipiä, ainakaan ite tehtyjä.
eniten ihmettelen millon alan oppia, enkä lyö päätä seinään. elikkä lakkaan yrittämästä.

 paljon on hommia rästissä, mikähän lorvi katari mulle on tullu? Melkonen ois lista jos kirjaisin mitä pitää tehä ja lyhyt se lista mitä teen. No mihin se aika sitte kuluu. Töistä tulon ja sinne menon välillä on aika monta tuntia mutta hukkaan kai ne joutuu. Yhtään (no ehkä ihan vähän) en istuskele, niin mitä minä sitten teen. Pitäs joku ilta kuvata omaa sähellystä, siinä kai se menee kaffin ja toisen välissä itestään se aika, miettiessä millon taas jois kupposen ja oisko sen kans mitään pullaa...
siinä pelossa että se pulla loppuu kesken, tein sitä tänään lisää. Se nyt kummiski onnistuu vielä! 
Syynähän oli se että muuten ois pitäny yhistellä Tiinan boleron osat. Ne on valmiina ja liitoksetki alulla mutta ku se on niin vaikeaa ja jälki rumaa... Nämä kevään juhlat on kamalia ku mitään ei jää silmän varjoon, tällasilla auringon paisteilla. 
Ikkunatki pitäs osata pestä rannuttomasti, vaikia paikka. 
Lukija jo varmaan arvelee että tuo se ei sitten osaa mitään. En osaakkaan kunnolla, sillai arki käyttösesti vaan ja se aina tavallisesti riittää, mutta nyt onki juhlat tulossa.... Voi voi
 Tähän pitäis saada vahaus päälle jotta ois valmis. Ehkä huomenna...
 Ei voi sanoa että Suomen kesä on kylmä. Näillä lukemilla jo tarkenee. Enemmänki oli kuulemma ollu vähän aikaisemmin, en ollut tullu vielä sillon kotiin. Mukavasti kuitenki tuuleskeli niin ei läkähtyny.
 Tänään jäi raksalla käymättä, pitää huomenna tarkastaa miten siellä on edetty, työmiehet on ainakin palaneet kunnolla kattoa tehessä.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Nyt, jos koskaan, tapahtuu...






Ei tuota lakkaa hämmästelemästä. Talo nousee kahdessa päivässä tähän malliin! Kyllä on ollu taitavat miehet hommissa. Ja ovat yhä. Asentajat laittavat vesikaton päälle, joten nyt muutaman päivän luullakseni oma väki saa vielä huilata. Sitten se rytinä alkaa...

Minä huilasin jo eilisen illan. Lähin haistelemaan tuoretta puuta :)
Elikkä istuin Jukan kyytissä yhden kuorman viemisen ajan.
  Siihen hajuun ei kyllästy, minusta se on niin hyvä, että sitä jos sais pullotettua, se tuoksus meillä aina :)

Ja meillä on sitten tuore ylioppilas perheessä! se alkaa juhlien laitto vaikka minä en sitä osaakkaan, se on mun heikko kohta. Kun ei leipomukset onnistu niin siinä on jo huono pohja koko jutulle. Onneksi Tiina ite osaa sen paremmin. Mutta on siinä muutaki laittamista, huh.

Tänään lauantaina pitäs töihin suunnata. Kevätjuhla päivä Unisef-kävelyn merkeissä. Ei kuitenkaan juhlavaatteisiin tarvi sonnustautua kun on vähän erilainen juhlapäivä. Sitten enää 10 työpäivää jälellä. Niinhän siinä kävi etten niitä ylimääräsiä vapaita ehtiny käyttään.  
Ilmat kyllä suosii nyt. Mittari näyttää nyt seittemän jälkeen jo 14 astetta.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Mitäpäs sitä viime aikoina on tullu tehtyä?

Ihan mahtava päivä vietettiin Kuopiossa, nais sakilla! Paljon hyvää ruokaa, kahvia useasti, jalat kipeäksi kävelyä ja kaiken kauniin katselua! Eipä sitä yhelle päivälle paljon muuta mahu. 
Seurahan se parasta oli tällä reissulla, ei niinkään ostokset. 
Kuitenki yks ostos pitää näyttää...
  
Leevi on halunnu housujen ja takin tilalle haalaria... Ja nyt satuin kohalle ku olivat alessa! Jonathanin haalari, ennenki hyväksi havaittu. Ei armaan paljon enää tälle keväälle tartte, mutta tuli mun tyylillä sen verran iso että varmasti mahtuu vielä kauan.

Meinaapa näkyä tuossa nurkassa yks pyöräkin, kevari. 
Ei, ei, en minä sillä aio ajaa vaikka kortti onkin. Koskaan en oo tuommoseen vehkeeseen ajajan paikalla ollu. Saija se on autokoulussa ja aikoo jatkossa sillä kulkea. Ei kuulosta kovin naiselliselta, vai. 

   Oliko jonain päivänä jo nuin lämmintä, en muista ainakaan. Luntaki näkyy taustalla ja neiti nuin vähillä vaatteilla.
Voi voi ei oo taaskaan äitin opit menny perille..

Kyllä sitä monesti tajuaa ettei ne neuvot tosiaankaan oo menny sinne minne pitäs. Kengän pohjalliseksi joutuvat. 
Tänään on ollu hyvä ilta vaikka isommat seuras innolla suomipeliä niin pienet kuitenki kohtuudella pisteli sänkyyn. Ei ollu sitä tavanomaista valitusta, miks pienten pitää mennä nukkuun. 
Se on ehkä ainut huono puoli tässä yhden kerroksen asumisessa kun ei talo taho rauhottua iltasin. Muuten ei mittään vikkaa...
     Äitienpäiväki tuli ja meni. Oli suht lämmintä ja nautiskeltiin vaan jokainen.
Nämä kukat ei oo siltä päivältä.
Tässä muutama viikko taaksepäin kävi ystäväni, kaima kylässä ja toi muassaan tällaisen kimpun. Tiesi varmaan ettei mulla mikään muu pysy hengissä. Tämän luulisi säilyvän. Kiitos Kaima!
  Ja tällaista on tullu luettua. Kabulin kirjakauppias, tosi kertomus. Kannattaa lukea jos tykkää tällaisesta.
Tänään yritin lukea samalla ku tein Tiinan boleroa.
No arvaahan sen miten siinä kävi, ei tullu kummastakaan mitään. Ei tienny enää mitä riviä lukee ja kaik piti purkaa mitä sai tehtyä. Lopetin kannattamattomana. Ja päätin että neulon ensin ja luen vasta sitten. No tosiasiassahan siinä kävi niin että neuloin pari riviä ja sitten luin. Ja muistin että sainhan minä eilen tätiltäni yhen kirjan joka pitäs kans lukea että muistaa sitte palauttaa. Alotin sen toisenki kirjan. Sittte keittiössä käyessä huomasin että uus lehtihän se on tänään tullu ja tuo viimeviikolla ostamani kotivinkkiki on vielä lukematta.... 
Joo elikkä sitte ei mistään tullu enää senkään vertaa. Liian paljon luettavaa, eikä tiiä mitä lukis. On ne sitte selailtu ainaki, ne lehet. Turhia kapistuksia ku ei niihin ehi paneutua. Älkää antako mun enää ainakaan tilata mitään lehtiä!

ja töissä, puhuvat että jollaki on lomapäiviä pitämättä. Siis voiko olla, soitin palkanlaskijalle ja kysyin miten mulla on. No 6 päivää pitämättä! Häh apua, nehän tulis tarpeeseen ku tahtoo tunnit loppua kesken. Mutta ähäkutti, eipä niitä taida ehtiä enää pitämään. Katotaan kumpi tässä pärjää, joku päivä on pidettävä ihan siitä ilosta että niitä on saanu, tulkoon loput sitte maksuna. 
:) eihän sitä kannata tässä vaiheessa vuotta enää pois olla ku on niin lunkilla mallilla. mitä sitä enää viimesillä viikoilla on tekemistä, kuhan retkellä käydään ja uintejaki on jälellä, siinähän ne päivät menee huomaamattaan... ja sitten huomaa että kaikki oikeat hommat on tekemättä, kukapa ne puolesta ois tehny, että ihan turhaa taidan hehkuttaa.
   

torstai 9. toukokuuta 2013


Sateinen päivä on ollut.
Mieliala on kuitenki aamusta ollut nousujohteinen:)
Ihanat ystävät rientävät apuun. Serkkupoika, joka ei poika oo enää ollenkaan, tulee kaivamaan kentät uudestaan. Näin se siunaus näkyy! Ei pidä turhaan huolehtia, on menetetty vaan muutama päivä ja paljon euroja. Pahemminkin olis voinu käyä. 

Ja nyt valmistaudutaan huomiseen Kuopiopäivään. Akkaporukalla päästään liikkeelle vapaapäivän viettoon! Ikea ainakin on listalla vaikka Haaparannalla sama pulju kierrettiin lasten ja miehen kans viime lauantaina:) En ostanu kyllä yhtään mitään, keittiöitä oltas kateltu, mutta ne oli justa muuton alla, eikä siten nähtykään niitä. Onneks ei oo kiire sillä asialla. 

Reilu kolme viikkoa töitä! Mahtavaa päästä pakkolomalle:) kun työsopimus loppuu, mutta jospa se taas syksyllä jatkuis, toivossa on hyvä elää.
   

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tontilla ei oo paljon näkyvää tapahtunu. Kaivuri siellä on ollu ja Pete on rehkiny maan alle kaikenlaista. 
Meinaa harmittaa...   kaivurikuski oli kaivanu ökkendaalikaivon ja putket keskelle etupihaa... ei ymmärrä. Siitähän jää monta härpäkettä maanpinnan yläpuolelle. Siitäkö niitä keittiön ikkunasta loppuikä katellaan?? 
Jukka tuumas etttä kokoajan pitäs olla ite paikalla ja olihan se harmaana kans. Jospa siihen tasaantuu mieli ja toivottavasti ei enää edes huomaa(jos vaan se toimii) 


   Pitää nyt pysäyttää mielensä ja aatella mitä hyvää siellä on tulossa, väliäkö yhellä kaivolla on.
Ottaa mallia tästä Leevin naurunaamasta. 

Täällä ootellaan yo-tuloksia, välillä jopa hermona. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta neulon boleroa tälle tuloksia odotavalle. Ja sekös on hankala malli, koko ajan pitää laskea silmukoita ja kierroksia. Illalla sain takakpl valmiiksi niin jospa se ehtii aikanaan. Kappaleiden kiinnitys vaan on niin tosi tympiää, vaarana on etttä jää kappaleiksi :)  Mekkoki on lyhennettävä ja on vielä arvotus mikä siitä sitten tulee ja miltä näyttää. Paljon on siis vielä näitä arvoituksia. 
Millä aamu alkaa ja ilta päättyy?? siinä teillekin yksi.
tai miksi kutsutaan henkilöä joka varastaa rekisterikilpiä??