perjantai 22. elokuuta 2014

Keskipäivän terveisiä meiltä! 
Vielä on kukkakimppu kauniina, ystävät toivat viikonloppuna.

Vielä ei ole ehtinyt hiljaisuuteen väsyä.
Tiina on ollu kaverina jokapäivä, lähtee vasta viikonpäästä.
Ja Jukalla vapaapäiviä kans.

Aamusin on pitäny ottaa melkein ittiä tukasta kiinni, että nyt sinne lenkille, aina en oo selvinny. Mutta sillonko selviää niin kyllä on hyvä mieli. 

Oon suhutellu uuen taulun harmaalle seinälle ja surautin siihen passelit tyynyt sohvalle jostain erittäin vanhasta kankaasta.

 Oon virkkaillu ympyrää, vuosirenkaita. Jossaki joskus näin samankaltasen ja idea jäi jonnekki muhimaan, kunnes sain alotettua. Koukutti tosissaan ku yks seinän pätkä odotti silmänruokaa.
Kiinnitys oli sitten harminpaikka, rumasti roikottaa vielä, mutta hain justiin kärkkäiseltä tarroja joita vois kokeilla muutamaan kohtaan. Ylhäältä vetelin nitojalla suoraa seinään... ei varmaan kovin hyvä juttu eikä näytäkkään hyvältä mutta niitä en ala irrotteleen heti ainakaan.
 Ja pullaahan sitä täytyy talossa olla, kokeilin ruisleipääki mutta eipä tullu tarpeeks hyvää, vaatii harjotusta. Tuoretta mustikkapiirakkaa on usein ku niitä mustikoita on helppo juorulenkillä pieni kippo kerätä. Terapiareissuja!

 Ilmotin taas itteni lasipiiriin ja huh, opiskelemaan. Teinköhän ihan hullusti, mutta tuntuu että joku sisältö näihin päiviin pitää saaha. Ja jos ei ressiä muuten oo niin sitä pitää tällätapaa hankkia. 

Nyt en kuites murehi vielä siitä, lähen kantaan metästä keräämäni oksat pihalle ja tuikkaan tuleen. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Kuvatpa nyt ei halua siirtyä tänne millään.
Ja niiin mustikka kuvia ois ollu.
Käytiin terapeuttinen mustikkajuorulenkki, elikkä käveltiin muutama kilsa kumpparit jalassa, kerrottiin viikon mehevimmät jutut ja poimittiin isoja puhtaita mustikoita käsin.
Määrästä ei kannata puhua mutta jotain.
Kaikki muu oli tärkeämpää tänään.

tuntoja kuvaa seuraava runo;

Minä rakastan kuvioita, jotka ympäröivät minua.
niiden moninaisuus on minun rikkkauttani
vaaleana ja tummana, suorana ja taipuneena,
kulmikkaana ja kaarevana.
kirkkaan värisenä jahimmeänä
, rosoisena ja sileänä, pienenä ja suurena
levittäytyy maailma edessäni.
Kuviot täydentävät toisiaan, vaihtelevat,
tekevät maailmasta tunnistettavan.
Pehmeä sammal kovalla kivellä,
keltaiset lehdet ääretöntä sinisyyttä vasten,
rikkumattomat renkaat veden pinnassa
putoavan kiven yllä,
sileä helmiäinen ja karhea graniitti,
vihreät silmät ruskeissa kasvoissa.

minua ympäröi rikkaus,
josta havaitsen vain murtoosan,
jopa minä itse olen osa kuviota,
ihoni väristä ja ominaisuuksistani alkaen,
aina sieluni maiseman erikoislaatuisuuteen saakka,
minä rakastan sisäisen ja ulkoisen maailman kirjavuutta,
maailman ihanuutta

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Nyt sitä on siirrytty elämänvaiheissa taas yks pieni askel eteenpäin.
Syksy tuo paljon muutoksia, mutta tälläkertaa uudenkinlaisen.
Leevi-poika lähti eskariin ja niimpä jäin yksin kotiin.

Kuten oon maininnu, kotiin jäänti oli oma valintani, töitäkin olis ollu, jonkinlaisia.
Outoahan se on kun talo aamuisin tyhjenee.
Lempeän laskun asiaan on antanu se että Jukka oli alkuviikon vapaalla ;) 
kahestaan mietittiin että näinkös tässä kävi ;) kaikki aikanaan.
On täällä tottapuhuen ollu vielä yks tai kaks nuortaki päivisin. 
Ne koulut ku alkaa niin eri aikoihin. 

Yksi asustelee siellä Jyväskylässä
toinen eilen teki vuokrasopparin Ylivieskaan, palaa tuttuun kaupunkiin ja tuttuun opiskeluun,
kolmas alotti kulkemisen kotoa opinahjoonsa ja
 neljäs etsii kämppää Helsingistä, työt on jo melko varmoissa kantimissa. 

Kotiin jää näitä koululaisia vielä neljä ja eskarilainen.

Vielä ei ole tarvinnu joutilaana olla. Mustikoita ja viinimarjoja.
Mehustusta ja pakastusta niinkö melkein kaikilla äiteillä. 
Ja sitä niiiin ihanaa tuoretta mustikkapiirakkaa, että sen takia joka päivä könyän tuonne mettän puolelle.

Yks varastokin alettiin tyhjentää, laatikkoa, laatikkoa, ja niiden kantoa ylös. Se on väsyttävää, ja miettiä mihin laittas että sitten löytyy ku tarvii.

Tänä aamuna sentään repäsin ja kävin kuuden kilsan lenkin, kävellen. Mulle aika pitkä, kun en oo juuri kävelly uimarantaa kauemmas tänä kesänä. 
Ja siitähän seuralaisen sain, paahtava aurinko auttoi asiaa ja nyt viiden aikaan olen taas elävien kirjoissa.
Sen verran alkaa jo harmittaa tämä pää ettei tiiä mitä tekis. Piikkiä menee niinkö toisilla leipää. Tuskallista. 
 Ah näitä luonnon herkkuja! Hanna luuli että meillä leivotaan jokapäivä :) eipä aivan, mutta usein koska tämä suursyömäri ei pärjää ilman herkkuja :)

 Yks päivä hoksasin että konttaamalla luutuaminenki on mukavaa, (vielä tieten on niin uuet lattiat) voihan se olla että joskus ei enää kiinnostaa.

 Lauantaina mulla oli hoitolapsia, tässä niistä puolet. Iltasadun luku menossa, porukka näyttää jo niin uupuneelta. Aivan herttasta oli ku näien pikkuneitien kans käytettiin koira lenkillä, pihaan tullessa isompi huokas että kerron tästä kyllä kaikille! Taisi olla mukava uus kokemus :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Viimein saatiin se kauan haaveiltu grilli.
Ja arvata vain saattaa mitä on sen jälkeen syöty...
 Lähes pelkkää grilliruokaa, huh


Kesä hellii edelleen, mustikat odottaa poimijoita, vedet uijia.
Talon rännit on paikoillaan niin syksy voi tulla.
Eipä sillä mikään kiire ole, sisällä voi olla paossa liikaa hellettä
ja mukavahan se on ku ei tarvi miettiä mitä päälleen laittas,
samat sortsit vaan päivistä toisiin :)

Pikku pyrähyksiä teen pyörällä usein, vaikka paras polkumapyörä lähti Jyväskylään, siellä ku on niitä mäkiä niin täytyyhän Saijan ajaa kunnon pyörällä.
Tyttö nimittäin lähti opiskelemaan, pyhänä vietiin muuttokuorma, jossa ei paljoa kyllä tavaraa ollu. 
Kuuluu olevan tyytyväinen tytär siellä näin muutaman päivän jälkeen, hyvästä alusta on hyvä jatkaa...

Iltasin sitten oon pienen kävelylenkin tehny metsään, pikkuämpärin kera. 
Muutama litra mustikkaa siiinä samalla aina keränny, ja kun päivemmällä hakee vähän enemmän niin sitä alkaa jo olla pakkasessakki mukavasti. 
Piirakkkaaki raskii tehä ku menee vaan hetki hakea marjat tuosta nurkalta, ihan tosi ne kasvaa tuossa lähellä ja ovat isoja.

Sitten vielä löydettiin aivan loisto uimapaikka! Ite uin jo toisella käyntikerralla ja luultavasti pulahan veteen siellä muullonki.