tiistai 2. helmikuuta 2016

TALVI YLLÄTTI RAKENTAJAN!
Jälleen talven tulo yllätti. Rakentaja kertoo, että kun kesää ei ollutkaan niin oletus oli ettei ole talveakaan. Ilmastonmuutos aiheuttaa pitkän kevään joka siirtyy syksyyn joka jälleen kevään tullen muuttuu. Siis kuinka voi rakentaja tietää että lumikin vielä sataa ja hidastaa rakentamista? Ei näitä kelejä enää voi päätellä mistään, sammakoitakaan kun ei ole näkynyt. Rakentaja palaa asiaan jäiden sulaessa ja roikan toisen pään löytyessä hangen alta. Siihen asti, hei!


Joo siispä tosiaan kelit nakkelee reunasta reunaan. Ei voi mennä lenkille ku on niin kova pakkanen. Ei voi mennä lenkille kun sataaa vettä. Ei voi mennä lenkille ku on niin liukasta. Aina on este, menisin minä muuten mutta ko nuo kelit.

Meninpä sitten lentopalloon. Tai siis liikuntasaliin jossa pelattiin lentopalloa. En ollut pelannut varmasti kolmeenkymmeneen vuoteen, epäilin tiedänkö oikeasti mistä on edes kyse. Niin näytti epäilevän koko talossammen asuva poppoo. Sen verran herätti hymähtelyjä lähtemisilmoitukseni. Joku tuumasi että haluais nyt olla kärpäsenä katossa. MEIJÄN äiti, siis lentopalloa, mistä keksit nuin nasevan tuuman?
Piti sitten vähän nurkkapieliä pitkin mennä ku niin arvosteltiin. 
Nurkkapieliä pitkin piti tullakkin. 
Pelissä oli hauskaa niinkö pitiki, palloki meni muutaman kerran verkon yli kuten kai pelin henki menee, mutta
mutta, ku käet tuli niin kipeiksi!
Kyllä aattelin ettei näillä ranteilla ikinä enää sukkaa neulota. Tai tehä muutakaan, aivan avuton olin illan, kaikessa piti jonku auttaa. 
Ja nythän niitä vasta naurattiki, enää ei hymistelty. Että tuli sitten urheiluvamma heti alkajaisiksi. Etpä ois menny, mitä sitä kaikkeen sekottaaki ittensä. Oltaspa oltukki kärpäsiä siellä, kuulin jonku suusta. 

Uusi aamupa oli parempi ja kädet taas neulo sitä pitkää sukkaa.
Ja lentikseen menen ens maanantainaki :)
Ja kas, siinä ne on nyt valmiina. Epäilytti saanko ikinä valmiiksi, mutta sehän rupesi sujumaan jossain kohilla itestään. Yks hieno virhekin sinne mahtuu, tai mistä tietää vaikka niitä ois monta mutta kellekkään en kerro missä. Nämä on Tiina tilannu ja hän ne saa. 

Alkuun tuotti vaikeuksia päättää mitä tekis. 
Oli nimittäin liian monta asiaa mistä valita. Pari kirjaa, hieman eri tasosia kylläkin, mutta nuo kaikki on nyt luettu ja tehty. Essee ei, se tulee sitte ko tulee ilmotuksia siltä alueelta. 

Lepposia on aamut olleet, töihin ei ole hätyytelty, tekis kyllä jo mieli.
Päivän oon nyt katellu nuita lehtensä puottavia joulutähtiä, tietävät neki että joulu on kaukana takanapäin, mitä tuota enää kukkia. Huomenna heitän nuo raakit roskiin, enää en tänään jaksa. Pääkipu kolkuttelee tuolla niskan seutuvilla, enkä mene avaamaan sille ovea, koputelkoon aikansa, jos sitte älyäis häipyä, luulotautia että häipyis.