Loma on nyt takanapäin.
On rentouduttu ja oltu täysin ilman kelloa.
Meitä ei kelit suosinu juurikaan, mutta sen ei annettu haitata.
Vuokra-autolla ajeltiin katselemassa maisemia, mm vuoristossa. Oli siellä upeat näköalat.
Rannat huokailivat tyhjyyttän vielä. Vain lainelautailijat siellä tarkenivat. Muutamana päivänä oli tosi kova tuuli ja aalllot sen mukaiset. Myrskyävää mertakin katsois vaikka kuinka kauan..
Oli siellä kaikki niin erilaista. Kaupungit oli rakennettu niin sekavasti ettei tahtonu löytää minnekkään. Tiet maalaiskylissä oli merkitty hyvin , mutta keski kaupungissa sai etsiä teiden nimiä.
Näitä ei meilläpäin näy. Puut oli mahtavia, mutta muuten ei juuri maa vielä vihertäny, kovin oli karua, talvi tieten vielä menossa heillä.
Gibralttarille noustiin vesisateessa, autokyydillä. Vuori oli alhaalta nähden sumun peitossa, mutta ylhäältä alas näkyvyys oli suht hyvä. Pienet apinat oli sulosia, mutta ei tuo rotjake joka yllättäen hyppäs niskaan ja piteli poskista kiinni, tuskissa ootin millon se kynsäsee.. eipä sitä ooneks tehny. Tippukivi luola oli valtava ja hienosti valaistu siellä myös.
Viimeisinä päivinä aurinkokin ilmotti olemassa olostaan. Ois vaan paistanut enemmän :(
Kaikkiaan hyvä reissu, joskus on hyvä ottaa etäisyyttä lapsiin ja kotiin ja olla ihan kahdestaan. Hyvin olivat pärjänneet vaikkakin sairastelleet kotona.
Huomenna paluu töihin ja kouluun kaikilla. Nautitaan nyt Suomen auringosta, eiköhän se kevätaurinko näyttele itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti