Niin on taas aika rientänyt.
Mutta samaa on jatkettu päivästä toiseen.
Otetaanpa tilanne katsausta...

 Pesuhuone on saanu vaatteet ylleen. Vesieristettä, laattoja ja sauma-ainetta. Siitähän tuli ihan sen näkönen ko oli tarkotuski. 

 Takka on rapattu kertaalleen. Suunnitellaan laattoja tuohon keulalle, katotaan saadaanko ne passuutettua siihen.

 Maalämpökone on asennettu ja hörskyttää lämmintä betonilattian alle.

Alakerrassa on sisäkaton asennus alkuvaiheessa. Vielä on korkeasti läjässä materiaalia siihen hommaan. 

yks huone on maalattu kokonaan valmiiksi ja sinne se katto on jo tulollaan. Wc on myös maalattu jo moneen kertaan, ei tahtonu millään taidemaalarille kelvata tuo pinta. Eikä taida olla vieläkään työhönsä täysin tyytyväinen. Liikaa ku on tuota taidetta verissä niin ikään ei oo hyvä, mutta ko on luovaa hulluutta vaan olemassa niin lähes kaikki passaa :) Minä oon kehunu jokaisen otoksen jälkeen ja oisin lopettanu jo ajat sitte, mutta eipäs sitä voi taiteilijaa liikaa toppuuttaa...

Kaikki muutki huoneet on nyt pohjamaalattu, tulin juur siitä hommasta. Kittipurkin kannen painoin kiinni muutama päivä taakse päin enkä meinaa ihan heti aukasta. Sitä ku on haistellu ja katellu ja varsinki seiniin leiponu niin alkaa tulla toinen pää vastaan. (Valitettavasti yläkerrassa kohta oottaa sama)

Sitä ku ossais jonku homman kunnolla ni ei tarvis ko kerran tehä. Vaan jos tekee osaamatta niin saa tehä... eikä valmista tuu.

Leevi on joutunu pakosta oleen raksalla niin paljo että se on lelunsa muuttanu jo sinne. Sen on helppo sitte täältä lähtä ku kamat on jo siellä :)
Ja kova ku on puhumaan ja muisti on mitä melkonen, niin sehän tekis jo talon. Tai kertos tekijälle kohta kohalta mitä pitää millonki tehä. Eilen sillä oli tullu pää vastaan siinä hommassa, vaan ku ei saanu isäänsä pois lähtemään ni oli kysyny, että missä sitä vois nukkua. Jukka oli näyttäny finfoami läjää ja meinannu että nuku vaikka tuossa. Ja niin oli poika päiväunetki saanu otettua. Sillä on siiis sänkyki jo siellä.

 Ollaan me silti osattu lomaaki pitää. Asioilla käyessä poikettiin syömään ja Tomppa piti vuoronumeronsa näkyvillä, oli muuten rauhallinen poika sen aikaa.

Mummullaki poikettiin ja Ikeassa kaappeja kollaamassa. Minä jossain sekavuustilassa lupasin lapsille että käyään siellä uimassa ja olihan se lupaus lunastettava. Ikävää hommaa, uimahallisssa käyminen, ei kuulu tapoihini.
Kotimatkalla sitte Zeppeliinin lähes pakollinen kierto. Ei siis pakoileminen vaan ihan sisälle piti mennä ja kiertää lähes jokanen puoti. Kotiin sitte tuotiin rasia rasvasia ;( donitseja. yh. 

Tänään sitten tuli niin takkiin että piti rueta oleskelupaikkaa päiviksi katteleen... Vieläköhän minut joku huolis. (iso huokaus) vaikka kaikkensa tekee ja niin joku kehtaa motkottaa. Täytyneen tästä lähtien selvitä päivät ilman kofeiinia...tai antaa takin kuivua

Elä hättäile, istu mättäälle ja rykäse, kyllä se pipo vielä löytyy.
 

Täällä tapahtuu kummia...
Pete otti sängyn kainaloonsa ja lähti vieskaan.
Muutti siis opiskelijakämppään parin kaverin kans.
Onhan se vähän hullua viereiseen pitäjään muuttaa mutta hyvät oli perustelut. Siellä asuessa opintotuki on suurempi ja lisäksi saa asumistukea, jota tietenkään kotona ei saa. Ja matkatukeahan ei tuon ikänen kans saa. Omalla autolla jokapäivä kulkeminen ei oo ilmasta joten taloudellisesti kannattaa muuttaa.
Eihän sitä rahaa taija juuri elämiseen jäähä, mutta seki pitää saaha kokea ja opetella kantapään kautta.
 Hyvillä mielin kuites päästettiin se lähtemään, onhan niitä siipiä kokeiltava...
 
Siis meillä ei enää ovi käy kovin tiheään ku tytöt on kotona viihtyvää sorttia, toisin ku pojat jotka huiluaa kylillä..
Outoa kyllä on Peten poissa olo.

 Tuo olemattoman näkönen aita, joka meitä on suojannu kuitenki aika hyvin, aiottiinn poistaa!!
Talkkari tuli oven taakse ja sano ettei tarvihe säikähtää ku tullaan motorisahan kans tuohon...
Eikä menny kauan ku ne ilmaantu, vaikka kuinka anoin että säästäisivät..

 Kaks haalareihin sonnustautunutta miestä pörinän säestämänä.
Oi ja voi sinne alkoi kaatua meijän suojamuuri maailmaa vastaan.
Me ollaan nyt siis tarjottimella ja mullaki tekee mieli laittaa verhoja kiinni vaikka ikinä en oo tykänny siitä. 
Huominen aamu kertoo karun totuuden, nyt vielä risut hieman auttaa meitä.
Pelottaa vaan että miten paljon pyöriä alkaa kadota kun piha avartuu... Aivan liian tarjottimella ollaan tavaroiden kans...

 Oma olo on ollu hieman tämän kuvan kaltainen, usvainen tänään. Urheasti olin töissä ku olin luvannu toiseen luokkaanki itseni. Sitten vielä "sain" mennä rehtorin kansliaan kesken päivän.... Huh ei mitään pahaa puhuttelua, hieman jälki-istuntoa ja nuhteita. No ei mitään semmosta, sain kutsun  diabeteskoulutukseen torstaina, onneksi, olin jo salaa toivonu pääseväni sinne. 
kuitenki tämän usvasuuen takia en menny raksalle ollenkaan. Pojat siellä levytti yläkertaa(wau) ja Ellu maalaili alhaalla (jes). Minä oon aivan tarpeeton, hommat etenee vaikka makaan vaan!
Tiinalle poristiin juur skypellä Lontooseen ja pienimmät on sängyssä jo melko hiljaa joten ilta alkaa olla hyvällä mallilla. 

Kirja, Katriina, on kesken ja mukavaa luettavaa. Edellinen ei sitä tosiaankaan ollu, en viitti ees nimiä mainita ku oli niin surkia :(
Chamberlainin kirjat on luettavia, kunhan vaan ehtis välillä kirjastoon niitä etsiin(tänään istuin lukemassa siellä lehtiä, en lainannu mitään) että ehtii sitä kyllä ku haluaa. Seuraavaksi etin niitä muutaman.
Muutenki oon sitä mieltä että tässä elämässä ehtii vaikka mitä jos oikiasti haluaa, harvoin on ehtimisestä kiinni, ainakaan minun jutut. Syy on jossaki ihan muualla, ajankäytön järjestelemisessä. Tai sitte ihan jossaki muualla.

Leevillä alko jo syysloma, varmaan kohta meillä muillaki :) :)
 
 

justiin ko eilen illalla oli puhetta näöstä. Ei ulkonäöstä vaan siitä mitä näkee kukin. Niin tänä aamuna ei nyt näkeminen onnistu ku huonosti. Sama onko lasit päässä vai ei. Monesti aamulla oonki hetken aikaa ilman laseja, sisällä näen kyllä. Tänään tuntu siltä että ne pitää laittaa silmille ja ku tulin kuvia laittaan koneelle niin en tienny pitäskö vai oisko ilman parempi. Liekkö tässä koneen näytössä vikaa vai mitä mutta jokainen kirjain jättää hännän ja kaikki on jotnki sameaa.

Eilen nimittäin oltiin serkkuakkojen kans saunomassa tädin luona. Siellä ku kaikenlaista poristiin niin tuli ilmi etttä kolmella oli hankala näkö. Eivät saa koskaan oikein sopivia laseja ja hankala on selvittää miten vika ilmenee. Ei oo löytyny korjauskeinoa eikä varaosia. Toivottavasti mulle ei oo se tulossa ku yks oire oli että aamulla moneen tuntiin ei oo kelvollinen näkö vaan se päivän valjetessa vasta lähtee käyntiin. Hankala. 

Oli siis erittäin nautinnollinen ilta. Saunottiin, juteltiin ja nautittiin pöydän antimista runsain mitoin. On se niin mukava olla koolla!! 
Välillä menee pitkiäki pätkiä ettei niin olla tekemisissä kaikkien kans mutta näitä virkistysiltojaki yritetään pitää ja ku on nuita täti-ihmisiä jotka mielellään luokseen ottavat isonki sakin niin onhan se lystiä. Eilen meitä oli paikalla jos oikein lasken 12 henkiä.

 Tulin eilen töistä kotiin ja ku Leevillä oli vapaapäivä, kaipailin sitä ku ei näkyny missään. Sanoivat että se on pissattamassa koiraa!! Haloo, viis vuotiasko? Niin, laittoivat sille remmin ja antoivat mennä. Oli se mellevän näkönen ku ikkunasta näin, muttta ku menin kuvaan niin koira ois vetäny pienen miehen kumoon jos en ois toppuutellu. Mitenkäs sitte jos se ois minun sijasta nähny kissan tai toisen koiran? Sillon ois oikkumiestä viety hihna suorana.
Mutta kaveri oli ihan mielissään. Listaa varmaan asioita mitä on saanu tehä ja tämä oli taas uusien asioiden joukossa. 

Edellisenä iltanakaan en joutanu raksalle ku oli vanhempainilta. Siellä on kyllä tapahtunu kaikenlaista.

 Eteisen lattiaa... väärässä lattiassa vaan tässä kuvassa. Jukka tasottaa kyseistä lattiaa ja Lasse reippaana lakasee... Ja vielä eteisen seinää.
Kaks värinen harmaa on tämä eteinen. 
Nyt tuo eteinen on jo valmis, matto lattiassa ja maaöämpöpumppu paikoillaan, kohta alkaa lattiassa humista lämpö! 
 

Parhaita hetkiä töissä...

 Retki lähelle, lammelle, kävelyllä. Tutkittiin vettä ja rannan kasveja. Nähtiin paljo muutakin kaunista, syksyä. Näillä retkillä saa aidosti olla lähellä näitä pieniä "kakaroita". Tulee aivan uusia puolia esille yhä edelleen kaikista vaikka kauan on oltu tekemisissä. Ne haluaa kertoa, näyttää, antaa ja tulla lähelle. Tämmösinä päivinä tuntee olevansa oikeassa paikassa kun vuorovaikutus lapsiin on niin täydellistä. Kaikkina päivinä ei tunnu samalta. Arkinen opetus, niin ainahan mulla ei oo tarpeeksi tekemistä... tylsistyy.