Sirujen kudelmaa

Mitäpäs sitä viime aikoina on tullu tehtyä?

Ihan mahtava päivä vietettiin Kuopiossa, nais sakilla! Paljon hyvää ruokaa, kahvia useasti, jalat kipeäksi kävelyä ja kaiken kauniin katselua! Eipä sitä yhelle päivälle paljon muuta mahu. 
Seurahan se parasta oli tällä reissulla, ei niinkään ostokset. 
Kuitenki yks ostos pitää näyttää...
  

Leevi on halunnu housujen ja takin tilalle haalaria... Ja nyt satuin kohalle ku olivat alessa! Jonathanin haalari, ennenki hyväksi havaittu. Ei armaan paljon enää tälle keväälle tartte, mutta tuli mun tyylillä sen verran iso että varmasti mahtuu vielä kauan.

Meinaapa näkyä tuossa nurkassa yks pyöräkin, kevari. 
Ei, ei, en minä sillä aio ajaa vaikka kortti onkin. Koskaan en oo tuommoseen vehkeeseen ajajan paikalla ollu. Saija se on autokoulussa ja aikoo jatkossa sillä kulkea. Ei kuulosta kovin naiselliselta, vai. 

   Oliko jonain päivänä jo nuin lämmintä, en muista ainakaan. Luntaki näkyy taustalla ja neiti nuin vähillä vaatteilla.
Voi voi ei oo taaskaan äitin opit menny perille..

Kyllä sitä monesti tajuaa ettei ne neuvot tosiaankaan oo menny sinne minne pitäs. Kengän pohjalliseksi joutuvat. 
Tänään on ollu hyvä ilta vaikka isommat seuras innolla suomipeliä niin pienet kuitenki kohtuudella pisteli sänkyyn. Ei ollu sitä tavanomaista valitusta, miks pienten pitää mennä nukkuun. 

Se on ehkä ainut huono puoli tässä yhden kerroksen asumisessa kun ei talo taho rauhottua iltasin. Muuten ei mittään vikkaa...

     Äitienpäiväki tuli ja meni. Oli suht lämmintä ja nautiskeltiin vaan jokainen.
Nämä kukat ei oo siltä päivältä.
Tässä muutama viikko taaksepäin kävi ystäväni, kaima kylässä ja toi muassaan tällaisen kimpun. Tiesi varmaan ettei mulla mikään muu pysy hengissä. Tämän luulisi säilyvän. Kiitos Kaima!

  Ja tällaista on tullu luettua. Kabulin kirjakauppias, tosi kertomus. Kannattaa lukea jos tykkää tällaisesta.
Tänään yritin lukea samalla ku tein Tiinan boleroa.
No arvaahan sen miten siinä kävi, ei tullu kummastakaan mitään. Ei tienny enää mitä riviä lukee ja kaik piti purkaa mitä sai tehtyä. Lopetin kannattamattomana. Ja päätin että neulon ensin ja luen vasta sitten. No tosiasiassahan siinä kävi niin että neuloin pari riviä ja sitten luin. Ja muistin että sainhan minä eilen tätiltäni yhen kirjan joka pitäs kans lukea että muistaa sitte palauttaa. Alotin sen toisenki kirjan. Sittte keittiössä käyessä huomasin että uus lehtihän se on tänään tullu ja tuo viimeviikolla ostamani kotivinkkiki on vielä lukematta.... 
Joo elikkä sitte ei mistään tullu enää senkään vertaa. Liian paljon luettavaa, eikä tiiä mitä lukis. On ne sitte selailtu ainaki, ne lehet. Turhia kapistuksia ku ei niihin ehi paneutua. Älkää antako mun enää ainakaan tilata mitään lehtiä!

ja töissä, puhuvat että jollaki on lomapäiviä pitämättä. Siis voiko olla, soitin palkanlaskijalle ja kysyin miten mulla on. No 6 päivää pitämättä! Häh apua, nehän tulis tarpeeseen ku tahtoo tunnit loppua kesken. Mutta ähäkutti, eipä niitä taida ehtiä enää pitämään. Katotaan kumpi tässä pärjää, joku päivä on pidettävä ihan siitä ilosta että niitä on saanu, tulkoon loput sitte maksuna. 
:) eihän sitä kannata tässä vaiheessa vuotta enää pois olla ku on niin lunkilla mallilla. mitä sitä enää viimesillä viikoilla on tekemistä, kuhan retkellä käydään ja uintejaki on jälellä, siinähän ne päivät menee huomaamattaan... ja sitten huomaa että kaikki oikeat hommat on tekemättä, kukapa ne puolesta ois tehny, että ihan turhaa taidan hehkuttaa.