keskiviikko 28. elokuuta 2013











Ihmeellinen se on tuo Luojan luoma luonto kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.

Ja meitä on siunattu niin ihanalla tontilla, kyllä sitä hyvää kannatti oottaa. 
Nytki puolukat kasvaa ihan oven eessä, kivikolla :) no ne tais siihen kuites kaatua jonku onnettoman ämpäristä :(  mutta onneksi lisää löytyy metästä. 
Ämpärillinen puolukoita muhii viinihapolla terästettynä... voin jo maistaa sen ihanuuden ku se on valmista, sitäpä meillä ei oo ollukkaan moneen vuoteen ku ei oo löytyny niin paljo puolukkaa että ois raskinu tehä. Nyt teen kaiken semmoseksi mehuksi.
 Meijän taiteilijaki kävi puolukassa ja täytyy kehua että ihan mielissään keräs. Perkkaski omat marjansa, taiteen kera. 



 Toinenki taiteilija on ollu  maisemissa ja meijän takka nousee kovaa kyytiä. Siitä taitaa tulla juuri semmonenko haluttiinki! onneksi, nuista taiteilijoista ku ei ikinä tiiä mitä ne aikoo ja mihin ryhtyy..

Ite en oo tälle illalle raksalla tehny muuta ko lakassu lattiaa, aina se jälki ei näy kovin pitkälle mun töissä. kotona sitte sainki sämpylät aikaseksi, ne ainaki riittää vähän aamua pitemmälle. 
Nyt Luutarhan ( Tess Gerritsen) kimppuun äkkiä ennenko uni tulee. 

2 kommenttia:

  1. ai että puolukkaa...pitäski rynniä jossain välissä katsastamaan miltä siellä metikössä näyttää :D

    VastaaPoista
  2. Suvi, minä en oo innokas poimija ku selkä ei tykkää siitä poimurilla nokkimisesta. Mutta mulla on se joku vanhankantanen tauti että ku pääsen sinne mettään ni millään en voi sinne marjoja jättää, pitää vaan uhanpäältäki poimia kaikki näkyvä pois. Onneks tänä vuonna ei niin hirmu hyvästi sitä marjaa oo :) :)

    VastaaPoista