Mitäpä sitä meille?
Hiljaiseloa ja rauhaa ainaki työmaalla yläkerrassa.
Lupposta oloa kuten pojilla tässä, taitavat piirrellä yhessä.
Muuten ei niin hiljaista oo ollu, vieraita käy mukavaan tahtiin. Jopa velimies ilmaantu tässä yhtenä päivänä :)
Ystävätki istuivat suurella joukolla iltaa.
Vieraampiakin käy ja toivotaan käyvänki!
Ite olin hyvinki tutussa seurassa saunakylässä, 77-v tätillä. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...
kaikenlaiset yhesssäolot sulostuttaa aina arkea, jos vaan ei tarvi liikaa tälläytyä tilanteeseen.
Uutta kotia on mukava täydentää pala palalta. Lamppu tai kaksi on löytänyt paikkansa
Tarkoin vartioitu peuratyö pääsi ikkunaan ja säilyy siellä toivonmukaan paremmin ehjänä kuin sohvan alla missä se on piileksinyt valmistumisestaan asti.
Tähän tauluun olen erityisesti mieltynyt, se onnistui yli odotusten.
Sinä lukija teet samanlaisia helposti. Eipä tullu otettua tekovaiheessa kuvia, eikä niitä ehi ottaa kukaan muukaan, sen verran näpäkästi tapahtuu kun vaan alotan.
Ensin liinojen ostoon kirpparille! Näistä isomman kyllä ostin maton malliksi kun vaikutti mukavan näköseltä.
Sitten ostamaan spraymaalia, jos ei sisustukseen sopivaa väriä löydy ennestään.
Ja kun pala puuvillakangasta vielä löytyy niin joutuin pihalle suhutteelmaan.
Toivottavasti ei oo tuulinen keli kuten mulla, liinat ei millään meinannu pysyä paikallaan, mutta lopettaakaan en voinu ko olin alottanu.
Liinat ei maalista pilalle mee, sopivatpahan sisustukseen entistä paremmin :)
Tähän tuoli kaksikkoon ollaan niin ihastuneita, tuohon oranssiin koriin takana ei niinkään, siihen pitäs löytää näppärä lipasto tilalle.
Isän tekemä kissa kiipeilee oven päällä ja erottuu edukseen valkealta seinältä.
Ikeassa kärryyn ängennyt matto löysi itsensä pesuhuoneesta ja keittiön kynttilä muutti perässä saunaan, ompahan piristystä sielläki.
Eteisen peilikaappi valmistui hetkessä :) kunhan alotusta jakso oottaa muutaman kuukauden, tyylikäs on ja helppo käyttönen, ovet liukuu ku ajatus (mutta ei minun ajatus tuolla nopeudella ja helppoudella liiku)
Kevät kimput piristää ja
Tiinan ompelemat pussit passaa suurille kasveille.
Kynttilälyhty saa sammua ja siirtyä odottamaan seuraavaa pimeää kautta
sillä
joutsenet ja kevät on saapuneet.
Joka aamu me Leevin kans ihaillaan näitä luojan luomia eläimiä, jotka liian aikaisin tänne tulivat. Alkuun olivat pienessä sulassa kunnes jäät suli suuremmalta alalta ja jäätyivät jälleen. Yksi joutsenista olikin jäätynyt kiinni sinne, voi polosta. Samassa paikassa ne on aina aamulla, iltapäivällä niillä paikka on toinen koska sillon niitä koskaan ei näy.
voi miten ihanan näköstä teillä on! ja on kyllä pakko kokeilla tuota sun hienoa ideaa :)
VastaaPoistatätä blogia on kiva lukea. niin ihanan aito. ihanaa elämää.
Kiitos! Ihan näitä arkisia asioita täältä vain kirjottelen, mukava jos joku jaksaa lueskella..
Poistaoi että,ihana laitella uutta kotia pikku-hiljaa ilman kiirettä :)
VastaaPoista