Sirujen kudelmaa

Että voi alkaa viikko huonosti. 
Tai sunnuntaina se jo alko, pääsärky.
Niin tuttu seuralainen, mutta aina yhtä rasittava.
Kun on kivuton päivä, kipua ei edes muista, liian usein se vaan on koettava.
Nyt mennään toistaiseksi ilman estolääkityksiä, täsmälääkkeitä on senkin eestä.

 Aamun ko alottaa tarpeeksi isolla annostuksella niin päivällä jo voi virkata ja illalla opiskella ;) ja lääkkeen vaikutuksen alasena on pikkusen turta monelle asialle ni kummasti jaksaa pakertaa..

Tänään kyllä sain ihan ekstrahoitoa ku pääsin heti aamusta hierontaan ja sähkökäsittelyki tuli samalla. Tuntuu että vaikutus oli hyvä, on voinu touhuta lopun päivää. Käjet kyynärpäitä myöten ristiin että huomenna sais nousta selvänä ;) kivusta ja lääkkeistä ;)
 
Jaana halusi virkatun pöllön ja siihen palasia väkerrän väliaikoina.
Ja se opiskelu, ikuinen opiskelija jatkaa taas. Kauan tätä on pähkäilty, enkä tiiä onko minusta tähän vieläkään, mutta ei se ainakaan ota mitään jos ei antaiskaan. (no ehkä vähän rahaa ottaa)
Alotus ainaki tuntu huikealta, kuulua taas semmoseen porukkaan joilla on samat tavotteet ja sekalaista sakkia, reiskän opistolla kokoonnutaan aika ajoin. 

 Mustikat on mulle nyt pakkomielle. Niitä on paljon jo pakkasessa mutta joka ilta niitä syyänki sakilla, tuoreinahan ne parhaita on. Mutta kun... niitä on vielä tuossa lähimetässäki ja harmittaa jos sinne jäävät. Jokapäiväinen terapiakävely, sillonki ku ei aamusta voi lenkille lähtä, pitää tuonne mettään tehä. muutaman kerran jopa ilman astiaa. Eikä ne taija minun poimimisella loppua kunhan saan olla tekemättä niitä kaikkia muita hommia sillä aikaa ku siellä kyykin.
Se vaan on niin rauhottavaa mennä mettään ku kotiovelta pääsee. Siellä muuttuu melkein velatki saataviksi.

 Vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään, niin ehkä se jossain näkyy etten aamusin säntää hopulla ja siltiki myöhässä työpaikalle. Niinhän se meni, ikään ei oikein tarpeeksi ajoissa tullu lähettyä. Nyt se ressi on pois, silti tuntuu ettei aika riitä.
Ehkä kuitenki vähän useammin on sämpylöitä tai jotaki muuta leivottuna, täytyyhän sitä olla, en minä ihan luuseri oo. Sairaana nukun kyllä mutta muuten ainaki kävelen taloa ympäri jos en muuta keksi.

 Joinaki päivinä Jukkaki on ollu mulla kaverina, ku menee yövuoroon. Taas oli vesijohto poikki meijän kohilta ja saatiin mukavasti polttopuita kaadetuista rungoista. Jukka sitte pyynnöstä säästi muutaman pöllin vastaisuuden varalle. Ja tuommosia kiekkojaki hokasin pyytää jos niistä jotaki kehittelis, Leevi ainakiteki jo hienon asetelman.

 Tuli vielä matonpesuilma! Painepesuri kaverilta lainaa ja on neljä isoa puhasta mattoa taas. Toivoa soppii että ois muutama sateeton ja oikeen tuulinen päivä jotta kuivusivat.
Ja tunnustanko minkä mokan tein... Pesasin yhen runkopatjan "siinä samalla".
Tyyliin että aattelen vasta sitte ko asia on tehty, huomasin etttä tämähän mokoma ei taija tänä vuonna kuivua, voi kääk. 
Roudattiin se Ellun kans saunaan, jos jonkulaista hoitoa siellä sais kuivumisen alkuun. 
Se ois taas huomenna perjantai, miten se aina on.