Sirujen kudelmaa

Lokakuu ja pakkasaamuja

 Viimeviikolla ei vielä tarvinnu auton laseja rapata kun sain olla töissä.
Ihana viikko takana, irti kotihuolista ja paineista kun ajatukset sai olla työasioissa.

 Nyt kun omalla pihalla ei enää oo vaahteraa, huomaa että niistä lehdistä vois tehä vaikka mitä, antaa vaikka olla pitkin pituutta pöydällä tai tehdä liiman kans kipon. Toki nyt on enemmän tilaaki niiden olla, mutta eipä osannu hyödyntää sillon ko niihin syksyisin hukuttiin.

Villasukka on se terapiatyö joka pitää aina olla kesken, tässä viimeset valmiit.
Monenlaista muutaki käsityötä on värkätty tyttöjen kans, monta innokasta virkkaajaa olla yhellä viikolla.

 Vaikein valinta on pitäny tehä näien kahen asian välillä...

Eka kuva veis monesti voiton ko voi yhtäaikaa pelata maatilapeliä, lukea romskua ja neuloa sukkaa. Toisen on oltava kuitenki vahvempi ja se voittaa aamuisin, tenttikirjojen lukeminen.
Ihan pitäny aikatauluttaa, aamun tunnit luetaan ja tehään esseitä, välillä lenkillä ja luetaan taas, välillä vilkuillaan sitä romskua joka illlalla jäi niin hyvään kohtaan, että jokohan sitä kohta ois tullu tätä yhtäsorttia tarpeeksi.
Ko Leevi tulee ni järkevä lukeminen on mahotonta, saati sitte ko kotona on enemmän väkiä. 
Yhen tehtävän sain jo kuitenki läpi. Toinen menossa! Vaikka se vaikiaa onki niin silti oon tyytyväinen että tämmösenki sisällön sain elämään. 

 Jos alakaaki tentit tai muut murheet vallata mieltä, niin sillon pitää mehtään suunnata. Melkeen aina otan koiran mukaan ja tänä aamuna siitä olin erittäin ilonen ku törmäsin tuommosiin jälkiin. Kuka lie menny eilisiltana samaa rataa, kinttaan kokosia jälkiä, huh. Eipä meitä kukaan tullu kuitenkaan olalle rapsuttamaan, että mennyt oli menonsa. 

Tuo herkuttelu sitte on menny ihan överiksi. Ku tytöt pienestä pyynnöstä rättäävät kaikkia ihanaa niin täytyyhän niitä sitte syyä. Ei ehkä tarttis joka kerta ko keittiöstä ohi menee, mutta ne ihan imasee minut hakemaan... syön ja syön...

Niin--- ja aloin autokoulun opeksiki! Menin poliisilaitokselta kyseleen miten sen luvan sais. Pitää ensin tenttiä ite, sitte katastaa autoon vänkärille jarru ja tulla sitte vasta poliiseille puhuun. No jottei ois tullu ihan turha käynti vieskaan ni ajoin Ajovarmaan kysymään millon vois tenttiä. Vaikka heti. No kokeillaan, kysyin kyllä maksaako uusinta yhtäpaljon jos ei mene läpi, maksaa, kokeillaan silti. 
Ja kannatti! Läpi men, illalla auto sai jarrunsa ja seuraavana päivänä leiman joitten kans uus yritys. Sieltä lupa heltis, mutta oppilasta ei oo näkyny. Otti hatkat, arveli varmaan ettei minusta oo opeksi ja lähti Helsinkiin pariksi kuukaueksi. No ompahan tässä aikaa asennoitua ja tykittää sitte oikein urakalla ko oppilas kotiutuu, ja ennenkaikkea saahaan ne talvikelit siihen mennessä...