Sirujen kudelmaa

Odottavan aika on piiiiiitkä. 
Ja rasittava.
Ja niiiin harmaata täynnä.

Työpäiviä on ollu vähän, mutta vapaista ei ole osannu nauttia juur nyt.
Mihinkään ei osaa tarttua. 
Aloitekyvyttömyys vaivaa. 
Ystävät nousee arvoon arvaamattomaan. 

 Pientä virpojaa piti tietysti auttaa vittojen teossa. Sotkuhan siitä tuli, mutta eipä ole enää ;) siivotttuakin saatiin. 

Pääsiäisen aika oli levon aikaa. 
Mistä arvasitteki vieraat juuri sillon tulla ko teitä tarvittiin. Kiitos Merja ja Antti.
Naapurin tilaisuudestaki saatiin nauttia monta päivää.

Sen jälkeen tuliki tyhjyys
ja arki
ja entistä tuskallisempi odotus

Onneksi oli vielä yks tentti, siihen oli pakko valmistautua.
Haikeus siitäki että tämä tenttiporukka ei kokoonnu enää. 
Vielä on yks oppimistehtävän teko ja sitten kaput.

Koiran kans oltiin mukana hopottajien Purina One-kampanjassa. 
Eipä ole mikään ruoka nuin kelvannut pienelle Limulle kuin tuo. Ja varsinkaan kun Leevi oli tarjoilijana. Kippo tyhjeni alta aika yksikön, liekö ehti edes makustella kun niin hanakasti söi. Näki kyllä että hyvää oli. 

Arkeen on mahtunu kuitenki naurua ja monenlaista.

Rapakausi on parhaimmillaan! 
Ja pieni vetoomus että pitäis saaha uuet kengät. Mikäs näissä entisisssä on vikana ?? Onneksi on Tiina ja Lontoo ;) sieltä niitä tulee kun tilaa. 

Paras oli kuitenki viikonloppu. Ystävän kanssa matkattiin Laphiin. Äitillä sain piipahtaa. Lauantaina me nuoruuden ystävät kokoonnuttiin hyvän ruuan äärelle, (Mustanparran päämajaa voi suositella kaikille,Torniossa.) Iltaa sitten jatkettiin Karungissa ja nautittiin joka solulla. Saunasta, ruuasta, naurusta, itkusta, toisistamme... 
Se oli keidas arjen keskellä. Ja niin tarpeellinen itsekullekkin. Kiitos miehille että annoitten meille mahdollisuuden! Kuvia siitä en laita kun ne on niin surkeita ;(
Tällä annoksella ystävyyttä, elämän jakamista ja toisten tukemista jaksetaan.