Sirujen kudelmaa

Olipas se päivä!
Ensin hidas aamu ja sitten ajeltiin Ouluun. Mukava kaks tyttöä ja Lasse.

Ensimmäiseksi menin katsoon pikkusiskoa! Hoksasin autossa ajellessa että mullehan tuli vasta viesti systeriltä että on saanut pienen ihanan käärön tänä aamuna. Ja minä olin menossa samaan taloon missä ne pienen taimen kanssa aloittelivat yhteiselämää. No soitto ja sain hyvä kuntosen ja reippaan kaverin kahville ja tuoreet kuulumiset aamun synnytyksestä. Onnea vaan vielä sinne! Ihana oli nähä!

Lääkäri reissu tuntu onnistuneelta. Niin asiantunteva lekuri oli ja kyseli kaikenlaista. Puheltiin kauan ja tuli sitte siihen tulokseen että kyllä se on nyt alotettava altzheimer lääkitys. Minkäs sille voi. Näin tehdään.

No kauppa reissuki oli onnistunu ko vähän enemmän meni rahaa ku lauantaina:) Lasse löysi kengät niinkö pitiki. JA hups itekki ostin kengät, en oo ihan varma oisinko tarvinnu, ainakaan just tuommosia. Tais nyt mennä turhamaisuuden puolelle.

Kottiinki oli mukava tulla takas, varsinki ko ei tarvinnu ite pimeässä ajaa.
Mutta sitten alkoi se vähemmän mukava.
Muut pienet ei tykänny ku Lasse sai kengät, oli lievästi sanottuna kateutta ilmassa.
Sitte tapahtui se mitä on kauan epäity joskus tapahtuvaksi.

Pojat nimittäin tuo niitä rullaavia vehkeitä aina sisään ja vaikka on kielletty sen sata kertaa vahingolla pelotellen, niin..
Tommi sitten otti keittiön nurkassa lipat lonkkarilla. (Niin iso on meijän keittiö että mahtuu lautaileen)
Huusi ko sikaa ois tapettu ja mulla ensin kiehahti ennenko katoin etes koko poikaa. Teki mieli nakata lauta ikkunasta suoraa ulos, mutt onneks joku mielessä toppas, ois tullu kylmä yö.
Tommi raahautu mahallaan eteenpäin ja ku menin nostaan sitä niin verta tippas lattialle. Sano että leuka kamalan kipiä, siin ä oli nirhauma, mutta ei siitä valunu mitään.

Kauhein hetki on aina se ku pitää rueta kattoon mistä veri tulee. Nyt luulin et suusta mutta ei tullu VAAN NISKASTA. Apua, valui pitkin selkää ja lattialle. Päässä siis reikä.
No me Peten kanssa tuomittiin ettei tarvi ommellla, toivottavasti oikea tiaknoosi. Vähän leikattiin hiuksia poiis eestä että nähtiin ja ei se syvä ollu. Vuotoki lakkas, annoin lääkettä ja laitoin pojan nukkuun.
Kaiken aikaa Leevi itki ainaki yhtä kovasti ku potilas...