Sirujen kudelmaa

Kyllä oli kylmä aamu.
Kuitenkin se pian lämpeni niin ettei ois malttanu raksalla olla sisällä ollenkaan. Kummasti oli asiaa lankun hakuun ym.
Oikiastaan aika mukavia aamuja nousta kahestaan ylös ja kaikki jää vielä nukkuun ku me lähetään..

 Eihän minusta paljon taija apua siel olla. Juttu kaverina ja kahvin keittäjänä:)
Joskus kyllä "joutuu" revittään, niinku tänään, tuli kuorma villaa ja ne läjättiin hyvin ressun alle. Ja kun oli tuonne ylös haluajia niin tuotiin lankkuja sisälle ja ojennettiin ylös. Enimmät halut näyttää työkykyisiltä olevan jo mennyttä. 
Kyllästynköhän minä tähän ikinä? Tämä on niin mukavaa hissukseen "autella".

 Välillä aina käpsehin siellä tontin laitamia myöten. Oon niin ihastunu siihen että se on omaa maata, kasveineen kaikkineen, kivineen ja kantoineen. Pitää käyä usein vaan ihastelemassa niitä luojan töitä mitä siellä on. 

Kun sakilla ollaan, niinku tänäänki sitte päivemmällä tais kaikki siellä olla, niin monesti sattuu ja tapahtuu. Saan tuon tuostakin palata sen ääreen kun sanoin ennen raksan alotusta, että on mahtava tehä taloa tällä porukalla. Siis helppoa ku ei äitin tarvi jäähä kotiin "liian pienten" kans, vaan voijaan kaikki olla aina mukana. 
Vähän väliä kuuluu: Ai, meni tikku sormeen/jalkaan. Oits, löin vasaralla sormeen. Äiti, tulee verta... Tai sitten suoraa huutoa...
Ei nyt tuolla Tommillla onnista, eilen kaatu ja tietenki olkapää tuli kipeämmäksi. Tänään tippu tikkailta ja voi että sitä huutoa, varmaan taas tuli isku samaan paikkaan.
Ei kuitenkaan mitään pahempaa oo sattunu, onneksi.

 Monesti vaan silmät sattuu nuihin jämä matskuihin... Ja tulee mieleen että mitähän tuostakin vois tehä... Tenavia jo naurattaa ku äiti kysyy mitä tästä tulis jos virkkais vähän päällistä... Ei siitä himosta pääse mihinkään, mulla on kohta melkonen varasto kaikenlaista "varalta"