Sirujen kudelmaa

Olen viettänyt luksusta kolme päivää!
En arvannu että tammöselle matkalle pääsisnkään.
Kiitos Tiinan jonka piti mennä pääsykokeisiin. Siitä kehisi ajatus että mitä jos lähtisin "käyttään". Tai suomeksi siis mukaan, eihän tuommosta omatoimista tyttöä tarvi missään käyttää vaan itehän se käy. 

Maanantai-iltana ajeltiin, puoliksi kumpiki kuskina tietysti, Rautiosaareen asti, niin oli tarkotuski.
Siellhän oli ylenmääränen vastaanotto! Ja niin nätti talo heillä. Ilta hurahti rupatellessa ja nukkumaan käytiin asuntovaunuun, yhdessä päivän lämmön kans. Hyvin tarkeni, pohjoisen kesässäki uskalsi ovea pitäöä auki melkein koko yön. Itikkojen takia ei kokoajan:)

Tiistaina hurauteltiin Rovaniemelle heti aamusta.

 Tiinan jätin jollekki koululle ja itse jatkoin tänne.
No huomasin etten ottanu kotoa parkkikiekkoa ja kun sitä ois tarvittu ni lähin etsiin. Ei ollu eka huoltsikalla mutta toisella tärppäsi ja sitten pääsin helppoon parkkiin Revontulen ja Rinteenkulman alle.

Päivä siinä meni, hain Tiinan ja ajeltiin takas Rautiosaareen. 
Suuri kiitos talonväelle, ilta meni vielä siivillä ja mukava oli kaik pihatki käyä kiertään. Juttua ois riittäny pitempäänki.

Iltasella hurautettiin Tornioon, missä mummu jo ootteli. Tiina muuten kysy matkalla että miks täällä on kaks parkkikiekkoa.... En tiä

 Keskiviikko oltiin täällä, Rajalla, ja Ikeassa.
Saatiin katella uusia hienoja keittiöitä, taisipa löytyä se oma malliki sieltä...
Ilta sitten Liakassa, mistä saatiin mukaan kulleroita ja paljon hyvää mieltä!
 Torstai oli sitte paluu päivä mutta sitä ennen kiersin Kemiä ja tapasin vanhan tutun, hänen ihanan sisustus liikkeensä. Siellä ois niin paljo kaikkia kaunista, kenelle ne vaan sopii. Muistoksi hänen tapaamisestaan ostin tietysti itelleni

tämän sisustus puodista:)

 paljon näytti tarttuneen muutaki reppuun tältä matkalta.
Lopulta sitten pääsimme päämäärään

 ja siellähän hommat oli hyvällä mallilla. No miks ei ois. 

Kaikki näköjään onnistu, niin meijän reissu ku kotiväkien arki.
Se on elämä sillä mallilla ettei minua, äitiä enää kaivata joka mutkaan ja ilmanki jo pärjätään. Mukava huomata etten oo kahlinnu lapsia liikaa itteeni ja pärjäävät.