Sirujen kudelmaa

Joku sukkela sanainen kaveri on runoillut suviseurareissusta seuraavaa:


Tässä kun lomia ootellaan, menneitä samalla muistellaan...
Hetkiä ratki riemukkaita, jossain määrin touhukkaita.

Alkukuusta alkaa se tohina ja työ, jolle ei mikään vertaansa lyö.
Vaunu jo kaivetaan lehtien alta, veivi löydetään sattumalta.

Kaasu ja jauhesammutin uus, korjaus ja kärryn katsastus.
Kasettiveskin pullo on loppu, kaikessa tässä on kiire ja hoppu.

Etuteltan pesu on jäänyt taas, piti sekin tehä kun lumi oli maas.
Kepit ja tapit on pussissa jossa, oli myös savea vahingossa.

Uutta sortsia, hametta, paitaa, likaisissa kamnppeissa ei ole laitaa.
Pipoa, lippistä, huivia, hattua, minkälaista tahansa keliä voi sattua.

Kanisterit tänne johonkin mä nostelin, ristiäisjuomiin kun lokakuussa lainasin.
Kurakengät täällä on syksyllä juosseet, koko vaunun savella ja kuralla on piesseet.

Ovessa on lukko mut avain joskus hukkui, lukotta tää meidän sakki vaunussa vain nukkui.
Hana ei oo kuntoon tullut vaikka vuosi meni, jatkuu touhu juomapullon, vesikanisterin.

Juustohöylä, purkinavain sekä leipäveitsi, nämä muistaa ihan varmaan joka vuosi meitsi.
Loputtoman pitkältä näin tuntuu pakkauslista, onneksi muistilappu auttaa pakkaamista.

Kun on saatu vaunu kuntoon, kasaan kaikki vaatteet, mielessä jo kovasti on suviseura-aatteet.
Tiistaina jos heti mennään, saadaan hyvä paikka, josta helppo lapsia on suihkutella vaikka.

Automatka sinänsä on toisen laulun aihe, siinä tärkein on kai siirtymisen vaihe.
Hiki tulee hattuun kun sitä edes muistaa, takapenkin porukoilla juttu kovin luistaa. 

Kentälle kun lopulta me yhdistelmä ahetaan, kesän juhlaviikko siinä porukalla aletaan,
Hukassa on tutti ja on vaippaan tullu faksi, nälkä ei voi tulla kovin paljon suuremmaksi.

Etuteltan tukikepin nuppi haraa vastaan, äiti siinä lohdutella aikoo sylilastaan.
Nakkipakki pikaisesti siinä napostellaan, samalla kun eka kahvipannu isille kiehutellaan.

Siinä alkaa pikkuhiljaa ovi narahdella, ikkunatkin täytyy auki heti rymistellä.
Kuuden päivän ajan ääni narinan on tuttu, joka vaunun sisällä on ihan sama juttu:

ikkuna auki, ikkuna kiinni, ovi auki, ovi kiinni, anna rahaa, osta jätski, verhot alas, verhot ylös, ovipuoli auki, ovipuoli kiinni, rullaverho alas, rullaverho ylös, hyttysverho alas, hyttysverho ylös, makkararahaa, pehmisrahaa, puhelimen akku on nyt jo loppu, serkkujen luokse mahoton on hoppu. 

Vesihana vettä jo etutelttaan lorisi, sillä aikaa kun isi papan kannsa porisi.

Ikkuna auki, ikkuna kiinni, rullaverho alas, rullaverho ylös, mikron ovi kiinni ja jääkaapin auki, samalla voi kaasunapin kiinni veivata, juuri kun kaappi alkoi vähän kylmetä.

Lopulta jo vaunun etuosan ääni hiljeni, sammui sakki suloinen ja hiljaa tuhisi.
Huomenna on päivä uus ja uudet jätskirahat, spagetilla täytetähän nälkäisetkin mahat. 

Kelistäkin huolimatta päästävä on tänne, keskikesän juhlaan, paikkaan minne kuulun.
Vaikka matka joskus hikistäki lie, oikeahan suuntaan täällä ohjatahan tie.

Onhan tämä semmoista ja tämmöistä tää touhu, vuoden suuret juhlat ovat nämä sekä joulu. 




Vähän näinhän se menee...
Siellä sitä vietetään seuraavat päivät kukin tyylillään.