Sirujen kudelmaa

Niin, tuollahan sitä Pyhäjoella mekin oltiin.
 Aloitin keskiviikkona työvuorolla.
Oli kyllä niin kylmä silloin, että pipopäässäkään ei tarjennu.
Eikä palkkiojäätelöt käyneet kaupaksi, oltiin nimittäin lähettämässä laukkumyyjiä matkaan.
Lapset kuitenkin niin iloisena ja hyvätuulisina myivät laukkutolkulla.
Nautinto oli katsella lasten intoa!
Kaupanpäällisiksi työvuorossa lähes aina saa uusia tuttavuuksia. 
Niin nytkin.

Torstain olin kotona, ja viikonloppunakin yövyttiin aina kotona, lapset lähes kaikki olivat vaunussa paikalla yötä. 
To, pe ja la kärsin armottomasta pääsärystä, iltapäiviksi sitten kömmin jo ihmisten ilmoille, ja niitähän siellä riitti. 
Mutta on se vaan kumma, tiettyjä vanhoja tuttuja ei nää koskaan.
Miten me voidaanki olla aina eripaikoissa??

on siirrytty sitten taas arkeen.
ajattelin pulla tilanteen korjata,
hetken se oliki tosi hyvä, mutta ku se tuorepulla on niiiin hyvää
ja itekki söin liian paljon, en raaski kieltää sitä nautintoa muiltakaan
kaheksasta pitkosta muutama taitaa silti olla pakkasessa

talon maalausurakka jatkuu yhä
minä tosin oon ulkoistanu itteni telineitten siirtäjäksi
maalasin niin pitkälle ku maasta pääsi
telineillä saa sitten muut keikkua

 lenkkeillä oon yrittäny pullan syönnin lomassa
voi kääk ku tuo kaikki makia maistuu liian hyvin
koira vaan ei halua mun kans samoja reittejä mennä,
ei millään tuu yhteen mehtäkohtaan ku polku päättyy
mikä lie sillä estona siinä kohtaa

on mulla siellä silti kavereita, tai ne on menneet jo eeltä

se on valtava nautinto avata ovi ja haistella kesän tuoksut ensin siinä
ja sitte metässä
ja kerätä tullesssa kimppu mitä sattuu löytymään

eikä kirjojakaan passaa unohtaa
mieluusti luen illalla, en malta ees nukkumaan mennä
taaski hain ison satsin kirjastosta
tämä oli kyllä mukava yllätys, hyvä kirja, ku ei taho enää tietää mitä ottais

 Montgomert kirjottaa niin mukavasti ja mielenkiintosesti että asialle on sama mitä se on, kirjotusasu vaan on niin luettava!

Ja vielä ilokseni saan kertoa että yks ystävällinen lukija tiesi edellisen postauksen tarinan kirjottajan, siis sen suvisjutun. Merja Lohilahti on tämän hauskan tarinan takana.