Sirujen kudelmaa

Niin se talvi siis tuli ja meni. Muutamana aamuna auton lasin rappausta ja sitten vain kuraa.

Jouluvaloja on laiteltu, mutta valjuja neki on ilman lunta. Jotaki tunnelmaa niistä silti tuleekin.

Taitaa vaan olla niin että tämä täti ei oo ehtiny niistä nauttiin ku elämä vie nyt nii vauhilla.
Syksyllä aattelin että aikaa on vaikka muille jakaa, toisin kävi.
Yleiseen velttouteen lääkkeeksi aattelin opiskelun. 
Sitte tuli ne lasityötki mieleen ko kansalaisopiston lehti kopsahti laatikkoon.
Muutamia tämän kylän naisten iltojaki on kertyny plakkariin, niistähän ei voi luistaa ko muuten ei tunne naapureitaan.
Siihen ko lisätään satunnaiset muut äkkilähöt niin tätiä on viety yllättävällä vauhilla.

Seinälasit tai mitä nyt ovatkaan, ovat paikallaan mutta sähkökytkenöissä on jotaki hämärää ku valoja niihin ei saaha olleskaan...
ja kuvatki tullee vasta ku valotki...

Niinhän siinä onnekkaasti kävi että töitä on riittäny.
Niin mukava on joka aamu lähtiä. Ja varsinki ko samaan luokkaan saa kuukauen verran mennä. Tutut lapset jo on pommipuheineen kaikkineen. 

Työpöyällä on väliin melkonen sotku, ja joulujuhla harkatki pitäs tuonne jonnekki väliin saaha mahtumaan. Tiukilla ollaan.

Toinen juttu on sitte se opiskelu, ei ihan helppoa tämmöselle matalalentosen ajatuksen omaavalle, pinnistellä pitää, mutta onneksi ryhmä raahaa mua mukanaan.

Täällä kotikolossa sitte meitä on taas paljo kasassa. Ellu tuli takas työreissultaan joka poiki paljo tulevaisuuteen, ei tarvi kuulemma ens kesänä siivota.
Saikkuki joka aamu lähtee aamupalapöytää toisille laittaan ja kerroksia siivoaan. Tiina muisti välillä piipahtaa ja jouluk tulee. Pete käy pyykkisäkkiä vaihtamassa ku kiireiltään ehtii. 
Hyvin tunnistaa vielä omaksi kaikki, eivät liian kauan viivy maailmalla ettei välillä nokkaa näkys. 

Ja voittako kuvitella, joka viikko on ehitty jumpatakki ainaki kaks kertaa. Aluksi siitäki oli niin kipiänä ettei töissä tarvinnu haaveillakkkaa yläkertaan menua. Nyt ei enää hiasta sekään. 
Tässähän ihan nuortuu. No ei varmaan muitten mielestä mutta itehän saa aatella mitä halluu!

Vieläkö sais tuon nukkumapuolen kuntoon ni vot! 
On muuten eka ajotunnitki jo pietty, kyllä se laps oppii senki, ajan kans.