Sirujen kudelmaa

on näköjään tultu siihen ikään että kohta kaikesta saa sanoa; tuli ja meni.
Tällä kertaa joulu ja kaikki siihen liittyvä, loma ja sen semmoset.

 muutaman pienen kuvan verran palataan siihen aikaan. Kaiken stressin ja uupumuksen keskellä se oli keidas jossa levätä. Tunnelmat oli sitä mitä ne vain saattaa olla, riemusta kaaokseen, naurusta itkuun. Mutta tärkeintä oli että kaikki lapset oli kotona, kaukaisimmatkin ainaki hetken. 

talvi on ollut tähän asti minun mieleen, ei liian paljo pakkasta eikä monta päivää putkeen. Sopii että joka toinen päivä lauhtuu nollaan...
Metsä on ollu kaunista katseltavaa, harmi vaan etten osaa sitä kuvata. Alemmassa on rakettitunnelmia Kiimingistä. Väenpaljous ja upeat raketit ja huippumukava ilta kaiken lisäksi. 

 ja tässä viimeaikojen parhaat keksinnöt, vaikka luovuus onkin umpijäässä nykyään, niin hoksasin laittaa eteisen sohvalle vahakangaspäällisen. Nyt ei haittaa vaikka ne likomärät lapaset siihen jääki, siit ei kärsi ku lapaset enää. 
Ja tuo alempi, retrokeinu, Juhani-papan tekemä, kauan sitten päänsä joutui luovuttamaan rajujen leikkien seurauksena. Nyt pojat Jukan kans sen korjas ja käyttöä on jatkuvasti näinki isoilla lapsilla. Kokoajan siinä joku istuu.

 ja tässä lisää kuulumisia
Käytiin tyttöjen reissulla Saijan luona Jyväskylässä. Ostoksia ja lomayö tyttöjen kämpillä. Kylmä ilma oli muttei haitannu meitä. 
Tukkirekka luiskahti illan siimassa ojaan, kuski selvisi vahingoitta kun keulaosasto pysy pystyssä ;)
Ikkunasta saa katella kun jääkone ajaa jäällä. Pojille intohimoinen juttu ku pääsee justiinsa ajetulle jäälle, huippua. Joskus joutuu itekki kolaus hommiin että lapset saa luistella, hyötyliikuntaa.
Ja tuo viimenen, en tiiä mikä iski mutta sukset tuli ostettua ja kokeiltuaki jo 20 vuoden tauon jälkeen. Keuhkot siinä kyllä repiää vauhtia lykkiessä eikä kilometriä pitemmälle kannata lähtiä. Eihän sitä tiiä jos tätä talvia vielä riittää vaikka matka ehtis vähän pidentyäkin ajan saatossa. Ei millään kehtaa olla käyttämättä ku tuli hankittua, vaikka kunto onki ihan nollassa. Kertokaahan hyviä keinoja miten sitä hissukseen saahaan nostettua. 

 vielä kuvaa nuista seinälampuista. Eihän ne näytä kuvissa miltään, mutta kyllä ne tuonne rappuun passaa ihan hienosti.

Enää ei oo lasipiiriiin joutanu. Monenlaista muuta kiirettä on ja pakkoko sitä koko ajan on kiirettä itelleen järkätäkään. Yks ilta viikossa menee opintojen merkeissä, useita muita tehtäviä tehessä niihin opintoihin liittyen. Ja tuleehan niitä millon mitäki kissanristiäistä jonne tekkee mieli mennä. Kaikkien muitten mielestä meen ihan liikaa.
Töitä on toistaiseksi riittäny ja riittää vielä ainaki kuukauden. Nytkin kassissa oottaa ainesta josta sais ens viikon valmistella. 
Elikkä suurimmat murheet on saanu taas heittää ja katella päivän kerrallaan eteenpäin. Jos pää antais myöten minua ei paljon mikään pitelis. Se jaksaa muistuttaa että niitä taukopäiviä tulee pidettyä tiuhaan ja sekös harmittaa. Kun joutuu ppäivän lataamaan sohvan nurkassa eikä silmiään saata auki pitää niin miettii miksi? Vastausta vaan ei oo. Kaikilla meillä ristimme on, ja mulla se on tämä. Ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa- sanotaan, yritän uskoa siihen. 

Lukekaahan Camilla Läckberin kirjoja, ne on huippuhyviä!  sain just luettua viimesen..