Talvi tuli rytinällä ja kerta heitolla.
Tuleeko se joka kerta yhtä yllättäen ettei ehi talvisuojaan tavaroita laittaa..

Taidetta se tekee samalla

 Lasitöitä tulee senku kerkiää, sulatukseen lähti lamppujen maalaus. 
Eka kertaa kokeilin pelkkää maalausta, tuloksen näette joskus...
Vanha työ sai kehykset ja pääsi ikkunaan.

 Serkusten kanssa on istuttu iltaa, se on aina yhtä terapeuttista, naurua ja puhetta, molempia paljon.
on joudettu kyläileenki monien pyhien aikana, semmosia paikkoja joissa ei oo käyty vuosiinko? nyt on se asia korjattu.

Töissäki oon saanu olla just sopivasti. 
Vapaa päivänä tein pullataikinan, ja sitten meni sähköt. Leivoin pulliksi ja mietin mitä niille teen, toista sadalle pullalle. Mutta minun onneksi sähköt palasi kun pullat oli nousseet :)

 
 Kaksi ihanaa asiaa on kotiutunu meille. Toinen Tuurista jossa ei ollu mitään ostettavaa, mutta sitten löyty tämä puukori. Ja vieläpä puoleen hintaan.

 Toiset tuli Askosta ja niistäki nautin täysillä, ko niitä on niin ootettu.

Nyt sopii pöyän ääreen enempi ihmisiä. 

Opettelin päättelemään kolmella puikolla, eli neuloen ja tuli vielä nättiä jälkeä. Miten se on ollukki aikasemmin niin vaikeaa, tiettyihin asioihin näköjään kasvaa vasta tässä vaiheessa. Tuotteista kuvia vähän myöhemmin kun kolmas saadaan valmiiksi.

Opinnot jatkuu mukavaan tahtiin, oikein on hinku seuraaviin tehtäviin. Saijahan se pelastaa pulasta kun täältä ei löydy tenttikirjoja, ne tulee kätevästi Jyväskylästä, parin päivän päästä seuraava satsi. 
Ja samalla tyttö kotiutuu työharjottelun merkeissä jouluun asti, mukavaa. 

Täksi illaksi tiedossa aviopuolisoiden virkistysilta Kalliossa. Välillä mennään yhessä ku omia menoja on niin paljon, joskus niitä vaan kertyy...

Syysloma oli niin tarpeeseen lapsille. On se osattu ajatella että tässä välissä on hengähdystauon paikka.


Me oltiin Kuortaneella.
Hyvä valmis ruoka.
Valmiit pedit ja pyyhkeet.
Liikunnallista ohjelmaa kaikille.
Mukavaa seuraa muista lomalaisista.

Fyysisesti erittäin antoisa viikko, henkisesti ei niinkään tälläkertaa. 

Mukava kun oli nuorisoaki kotona pitkästä aikaa.

 Nyt taas jaksaa arkea puurtaa. 
Kirjojen lukemisella on jo kiire, ei taho ymmärrys kaikkeen riittää.
Neulontatyö menee väliaikoina.
Leipoakin pitäis.
Ilta ohjelmaa on taas joka illalle.

OI joi ko meinas tämän syksyn lasilautaset jäähä laittamata tänne. Syksyisissä tunnelmissa on menty silläki saralla. Seuraavaksi seinälamppujen teko, ja muutaman vanhan uudistaminen...
 

Lokakuu ja pakkasaamuja

 Viimeviikolla ei vielä tarvinnu auton laseja rapata kun sain olla töissä.
Ihana viikko takana, irti kotihuolista ja paineista kun ajatukset sai olla työasioissa.

 Nyt kun omalla pihalla ei enää oo vaahteraa, huomaa että niistä lehdistä vois tehä vaikka mitä, antaa vaikka olla pitkin pituutta pöydällä tai tehdä liiman kans kipon. Toki nyt on enemmän tilaaki niiden olla, mutta eipä osannu hyödyntää sillon ko niihin syksyisin hukuttiin.

Villasukka on se terapiatyö joka pitää aina olla kesken, tässä viimeset valmiit.
Monenlaista muutaki käsityötä on värkätty tyttöjen kans, monta innokasta virkkaajaa olla yhellä viikolla.

 Vaikein valinta on pitäny tehä näien kahen asian välillä...

Eka kuva veis monesti voiton ko voi yhtäaikaa pelata maatilapeliä, lukea romskua ja neuloa sukkaa. Toisen on oltava kuitenki vahvempi ja se voittaa aamuisin, tenttikirjojen lukeminen.
Ihan pitäny aikatauluttaa, aamun tunnit luetaan ja tehään esseitä, välillä lenkillä ja luetaan taas, välillä vilkuillaan sitä romskua joka illlalla jäi niin hyvään kohtaan, että jokohan sitä kohta ois tullu tätä yhtäsorttia tarpeeksi.
Ko Leevi tulee ni järkevä lukeminen on mahotonta, saati sitte ko kotona on enemmän väkiä. 
Yhen tehtävän sain jo kuitenki läpi. Toinen menossa! Vaikka se vaikiaa onki niin silti oon tyytyväinen että tämmösenki sisällön sain elämään. 

 Jos alakaaki tentit tai muut murheet vallata mieltä, niin sillon pitää mehtään suunnata. Melkeen aina otan koiran mukaan ja tänä aamuna siitä olin erittäin ilonen ku törmäsin tuommosiin jälkiin. Kuka lie menny eilisiltana samaa rataa, kinttaan kokosia jälkiä, huh. Eipä meitä kukaan tullu kuitenkaan olalle rapsuttamaan, että mennyt oli menonsa. 

Tuo herkuttelu sitte on menny ihan överiksi. Ku tytöt pienestä pyynnöstä rättäävät kaikkia ihanaa niin täytyyhän niitä sitte syyä. Ei ehkä tarttis joka kerta ko keittiöstä ohi menee, mutta ne ihan imasee minut hakemaan... syön ja syön...

Niin--- ja aloin autokoulun opeksiki! Menin poliisilaitokselta kyseleen miten sen luvan sais. Pitää ensin tenttiä ite, sitte katastaa autoon vänkärille jarru ja tulla sitte vasta poliiseille puhuun. No jottei ois tullu ihan turha käynti vieskaan ni ajoin Ajovarmaan kysymään millon vois tenttiä. Vaikka heti. No kokeillaan, kysyin kyllä maksaako uusinta yhtäpaljon jos ei mene läpi, maksaa, kokeillaan silti. 
Ja kannatti! Läpi men, illalla auto sai jarrunsa ja seuraavana päivänä leiman joitten kans uus yritys. Sieltä lupa heltis, mutta oppilasta ei oo näkyny. Otti hatkat, arveli varmaan ettei minusta oo opeksi ja lähti Helsinkiin pariksi kuukaueksi. No ompahan tässä aikaa asennoitua ja tykittää sitte oikein urakalla ko oppilas kotiutuu, ja ennenkaikkea saahaan ne talvikelit siihen mennessä...

 

Olo ei oo kohentunu. 
Nyt jo ihmetyttää, miten ei helpota.

Tulin vain kertomaan, että meillä asuu nuita taiteilijoita...

 Olikohan malli molemmilla sama. Sit ei tiiä ku eri aikaan on työt tehty. Toinen Leevin, toinen Ellun

 Ellu rahottaa opintojaan näillä töillä.
Elikkä jos on vaikka lahjan tarvetta henkilölle jolla on jo kaikkea tai ei vain keksi mitä antaisi, tässä ois hyvä idis.
Ellu tekee näitä valokuvasta, vaikka kännykkään lähetetystä.
 Harmi ku Niinistön kuvaa ei nyt löytyny mistään, oli nimittäin aika onnistunu, niinkö tämäki. Tunnistaa kyllä kenestä on kyse.
Siis etupäässä lyjykynä töitä myy.
Jos herää kiinnostus, kyselkää lisää...

Että voi alkaa viikko huonosti. 
Tai sunnuntaina se jo alko, pääsärky.
Niin tuttu seuralainen, mutta aina yhtä rasittava.
Kun on kivuton päivä, kipua ei edes muista, liian usein se vaan on koettava.
Nyt mennään toistaiseksi ilman estolääkityksiä, täsmälääkkeitä on senkin eestä.

 Aamun ko alottaa tarpeeksi isolla annostuksella niin päivällä jo voi virkata ja illalla opiskella ;) ja lääkkeen vaikutuksen alasena on pikkusen turta monelle asialle ni kummasti jaksaa pakertaa..

Tänään kyllä sain ihan ekstrahoitoa ku pääsin heti aamusta hierontaan ja sähkökäsittelyki tuli samalla. Tuntuu että vaikutus oli hyvä, on voinu touhuta lopun päivää. Käjet kyynärpäitä myöten ristiin että huomenna sais nousta selvänä ;) kivusta ja lääkkeistä ;)
 
Jaana halusi virkatun pöllön ja siihen palasia väkerrän väliaikoina.
Ja se opiskelu, ikuinen opiskelija jatkaa taas. Kauan tätä on pähkäilty, enkä tiiä onko minusta tähän vieläkään, mutta ei se ainakaan ota mitään jos ei antaiskaan. (no ehkä vähän rahaa ottaa)
Alotus ainaki tuntu huikealta, kuulua taas semmoseen porukkaan joilla on samat tavotteet ja sekalaista sakkia, reiskän opistolla kokoonnutaan aika ajoin. 

 Mustikat on mulle nyt pakkomielle. Niitä on paljon jo pakkasessa mutta joka ilta niitä syyänki sakilla, tuoreinahan ne parhaita on. Mutta kun... niitä on vielä tuossa lähimetässäki ja harmittaa jos sinne jäävät. Jokapäiväinen terapiakävely, sillonki ku ei aamusta voi lenkille lähtä, pitää tuonne mettään tehä. muutaman kerran jopa ilman astiaa. Eikä ne taija minun poimimisella loppua kunhan saan olla tekemättä niitä kaikkia muita hommia sillä aikaa ku siellä kyykin.
Se vaan on niin rauhottavaa mennä mettään ku kotiovelta pääsee. Siellä muuttuu melkein velatki saataviksi.

 Vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään, niin ehkä se jossain näkyy etten aamusin säntää hopulla ja siltiki myöhässä työpaikalle. Niinhän se meni, ikään ei oikein tarpeeksi ajoissa tullu lähettyä. Nyt se ressi on pois, silti tuntuu ettei aika riitä.
Ehkä kuitenki vähän useammin on sämpylöitä tai jotaki muuta leivottuna, täytyyhän sitä olla, en minä ihan luuseri oo. Sairaana nukun kyllä mutta muuten ainaki kävelen taloa ympäri jos en muuta keksi.

 Joinaki päivinä Jukkaki on ollu mulla kaverina, ku menee yövuoroon. Taas oli vesijohto poikki meijän kohilta ja saatiin mukavasti polttopuita kaadetuista rungoista. Jukka sitte pyynnöstä säästi muutaman pöllin vastaisuuden varalle. Ja tuommosia kiekkojaki hokasin pyytää jos niistä jotaki kehittelis, Leevi ainakiteki jo hienon asetelman.

 Tuli vielä matonpesuilma! Painepesuri kaverilta lainaa ja on neljä isoa puhasta mattoa taas. Toivoa soppii että ois muutama sateeton ja oikeen tuulinen päivä jotta kuivusivat.
Ja tunnustanko minkä mokan tein... Pesasin yhen runkopatjan "siinä samalla".
Tyyliin että aattelen vasta sitte ko asia on tehty, huomasin etttä tämähän mokoma ei taija tänä vuonna kuivua, voi kääk. 
Roudattiin se Ellun kans saunaan, jos jonkulaista hoitoa siellä sais kuivumisen alkuun. 
Se ois taas huomenna perjantai, miten se aina on. 

Vielä elokuun touhuja:

 Koululaiset sumuisena ja vähän kirkkaampana aamuna kipaisevat ojan yli koulun pihaan

 Syksyn merkkejä luonnossa. Tuota alempaa ikkunasta tiirailin ja ihmettelin, lähempänä selvisi, että hämppishän se siinä verkkonsa keskellä johon on tarttunut horsman höytyvät.

Metsän siivousta ja risujen polttoa kun tuli viimein pari sateetonta päivää ja risut kuivu.

 oman lavan satoa, niin pientä mutta suihin katoavaa.

 Ja ehdottomasti parasta kun setä-Eino vei meijät mustikkaan, kontallaan melkein samasta mättäästä ämpärillinen ja vierestä toinen. En muista että tämmöstä oisin ennen nähny. Varmaan ne isän kans tehyt retket oli samanlaisille paikoille kun saatiin mustikkaa ihan tosissaan.  Niin ihmeellinen kokemus että jää kyllä mieleen.