TALVI YLLÄTTI RAKENTAJAN!
Jälleen talven tulo yllätti. Rakentaja kertoo, että kun kesää ei ollutkaan niin oletus oli ettei ole talveakaan. Ilmastonmuutos aiheuttaa pitkän kevään joka siirtyy syksyyn joka jälleen kevään tullen muuttuu. Siis kuinka voi rakentaja tietää että lumikin vielä sataa ja hidastaa rakentamista? Ei näitä kelejä enää voi päätellä mistään, sammakoitakaan kun ei ole näkynyt. Rakentaja palaa asiaan jäiden sulaessa ja roikan toisen pään löytyessä hangen alta. Siihen asti, hei!


Joo siispä tosiaan kelit nakkelee reunasta reunaan. Ei voi mennä lenkille ku on niin kova pakkanen. Ei voi mennä lenkille kun sataaa vettä. Ei voi mennä lenkille ku on niin liukasta. Aina on este, menisin minä muuten mutta ko nuo kelit.

Meninpä sitten lentopalloon. Tai siis liikuntasaliin jossa pelattiin lentopalloa. En ollut pelannut varmasti kolmeenkymmeneen vuoteen, epäilin tiedänkö oikeasti mistä on edes kyse. Niin näytti epäilevän koko talossammen asuva poppoo. Sen verran herätti hymähtelyjä lähtemisilmoitukseni. Joku tuumasi että haluais nyt olla kärpäsenä katossa. MEIJÄN äiti, siis lentopalloa, mistä keksit nuin nasevan tuuman?
Piti sitten vähän nurkkapieliä pitkin mennä ku niin arvosteltiin. 
Nurkkapieliä pitkin piti tullakkin. 
Pelissä oli hauskaa niinkö pitiki, palloki meni muutaman kerran verkon yli kuten kai pelin henki menee, mutta
mutta, ku käet tuli niin kipeiksi!
Kyllä aattelin ettei näillä ranteilla ikinä enää sukkaa neulota. Tai tehä muutakaan, aivan avuton olin illan, kaikessa piti jonku auttaa. 
Ja nythän niitä vasta naurattiki, enää ei hymistelty. Että tuli sitten urheiluvamma heti alkajaisiksi. Etpä ois menny, mitä sitä kaikkeen sekottaaki ittensä. Oltaspa oltukki kärpäsiä siellä, kuulin jonku suusta. 

Uusi aamupa oli parempi ja kädet taas neulo sitä pitkää sukkaa.
Ja lentikseen menen ens maanantainaki :)

Ja kas, siinä ne on nyt valmiina. Epäilytti saanko ikinä valmiiksi, mutta sehän rupesi sujumaan jossain kohilla itestään. Yks hieno virhekin sinne mahtuu, tai mistä tietää vaikka niitä ois monta mutta kellekkään en kerro missä. Nämä on Tiina tilannu ja hän ne saa. 

Alkuun tuotti vaikeuksia päättää mitä tekis. 

Oli nimittäin liian monta asiaa mistä valita. Pari kirjaa, hieman eri tasosia kylläkin, mutta nuo kaikki on nyt luettu ja tehty. Essee ei, se tulee sitte ko tulee ilmotuksia siltä alueelta. 

Lepposia on aamut olleet, töihin ei ole hätyytelty, tekis kyllä jo mieli.
Päivän oon nyt katellu nuita lehtensä puottavia joulutähtiä, tietävät neki että joulu on kaukana takanapäin, mitä tuota enää kukkia. Huomenna heitän nuo raakit roskiin, enää en tänään jaksa. Pääkipu kolkuttelee tuolla niskan seutuvilla, enkä mene avaamaan sille ovea, koputelkoon aikansa, jos sitte älyäis häipyä, luulotautia että häipyis.

SE yksi aika vuodesta on takanapäin. 
Krääsä on saatu siivottua pois, tupa näyttää valoisalta ja suurelta ilman kuusta ja kaikkea sitä tilpehööriä.

Ulkona paukkuu semmoset pakkaset, että vilukissalla ei ole minnekkään mitään asiaa. On ihana antaa tulen lepatella takassa ja lämmitellä sen loimussa.

En ymmärrä niitä jotka tarkenee sukeltaa ulos ottamaan kauniita maisema kuvia pakkasen puremasta luonnosta. Kuvat toki on aivan ihania, mutta se kylmyys mikä kuvaajaa ympäröi, voi voi. 

Minun piiri pyörii nyt melko pientä ympyrää, keittiö ja olohuone välillä, kodarissa täytyy pyörähtää kans jotta saadaan puhasta pyykkiä, mutta paljo kauemmas en viitti lähtiä.

Uskaltaako ääneen sanoakaan, että onneksi eivät ole töihin nyt soittaneet. Eihän mulla riitä mikään vaate jos pitää aamupimiällä syöksyä tuonne surman suuhun. Toisaalta, kylllä sitä työkaveriseuraa tarttis, ettei tuu mökkihöperöksi. Siis aina ei tiiä mitä toivois.

 Kotona ku on, niin jottain pitää räpeltää. Ensin tein sukkia. Nuo yksväriset on kyllä Petran tekemät mutta tuli kuvaan mukaan. Sukat ku alko kyllästyttään

 yritin väritellä Petran saamaan kirjaan, mutta ei tainnu olla mun homma. En osaa värioppia ollenkaan ja niimpä näyttää aika kauhialta sotkulta. Muutenki liian tarkkaa mulle, laajempia kaaria minä tarvin.

Ja ku ennen joulua jäi kokeilematta niin täytyhän se nyt sitten ku muuta ei olekaan ko aikaa. 
Nimittäin virkata palloja. Ja koukkuun jäin, virkkuukoukkuun. Neljä on nytkin kuivumassa ja kun oli uskaliaita kavereita jotka ilmaa uhmaten menivät kylälle niin joutuivat tuomaan mulle lankaa, jotta saa jatkaa. 

Hyvä, niin muuta ei sitten "tarvi" tehä ku on justiinsa virkkaus kesken :) :) 

Leevi siinä sivussa tekee pahvilaatikoista mitä haluaa. Tällä erää laatikossa on pikkusen kännykkää pienempi reikä, siten että känny pysyy laatikon päällä, poika laatikossa ja siellä sitte videota katellaan ihan rötkönä maaten, ei tarvi piellä kädessä mitään ja ku viltin vielä nakkaa päälle ni ihan elokuvateatterista käy.

Toivon kyllä niin että keli lauhtuu, miten sitä muuten keskiviikkona voi lähteä Kokkolaan nuorison kans. Varattu reissu niin mentävä on. Siihen asti pysyn sisällä! 

Nyt tulee sitten sekavaa juttua.

 Somettoman viikon tuloksia...

 Ostosreissua...

 Taittelu virhe...

 Joululeipomuksia, mutta oliko taikinaa niin vähän kun paistamista ei jääny...

Viimesenä lumettomana iltapäivänä sain aikaseksi kerätä metästä mustikan varpuja. Olin siitä haaveillu joka lenkillä. Ehimpäs ennen lunta ja nyt se komeilee oven vieressä. Kuva ei kyllä anna sille oikeutta, harmi vain.

 Työporukan mukava reissu Kuopioon on takana.

 Onhan se ihan varmasti mukavampi soittaa huuliharppua tuolla laatikossa ko tylsästi sohvalla, ainaki hienosti se sieltä soi.

Tämä roikkumaan jääny rojekti on nyt valmis. Puun väriset tuolit, kerran päällystetyt, hiottiin Lassen toimesta, Jaana maalasi ja minä päälystin ikean kankaalla. Nyt kelpaa istuskella. 

Villasukkia kudotaan, tenttikirjoja ei ehi lukea, pitäs kyllä. Töissä juhlittiin komeasti itsenäisyyspäivää (ja samalla omia synttäreitä) Finlandian tahdissa.

Juuri otin uunista tiikerikakun, ehkä epäonnistuneen, näyttää vähän siltä. Aina ei voi onnistua, ei ees joka kerta. Ja minä en sillonkaan. Mitähän hätähousun vikaa on ku kakut ei taho luonnistua. Lupasin joulukaffeille tehä suolasia piirakoita, lupasinkohan liikoja?

Elikkä sunnuntaita ja sisaruskaffeja ootellessa. Leevi just totes ettei jaksa oottaa sinne asti, en oikeen minäkään...

Se ois melkein someton viikko tulossa. Väen kans sovittiin (siis määräsin) että yks viikko ollaan täysin ilman pelejä ja videoita. Blogi varmaan kuuluu siihen kun ei oo mitenkään pakollinen kurkittava. Ennen sitä pikapäivitys. 

 Melkein pakko kertoa teille, että tämä sohva ajautui nyt omalle paikalleen. Kodarista se sai häädön uuden ikealipaston tieltä, eikä oikein tiietty minne se laitettas. 
Sitten tuli ahaa elämys parhaasta päästä. Se sopii tuohon ruokapöyän viereen just eikä melkeen. Aivan arvoisensa paikka vaikka kovia jo onkin kokenut tuo sohva matkanvarrella. 

Entäs sitten tämä pieni purnukka...  Sain sen matkatuliaisiksi äitiltä. Kiitos! Tämä on sitten huippu tuote. 
Migreeniin kun tuntuu että oon kokeillu aivan kaiken mitä maa päällään kantaa. Tätäpä en ollu.
Kyllä äitit tietää mitä lapset tarvii :) 
Tätä kun sivelee ohimoihin kovankin pääsäryn aikana niin tunne on valtavan ihana. 
Ei voi sanoin selittää miten se vaikuttaa, mutta nyt jo pelkään että tuo joskus loppuu.
Se viilentää, silmät vuotaa ja kamalaki särky väistyy ja voi ihan levähtää! Yksinään tämä ei kipua poista mutta auttaa valtavasti. 
Tämä on tästälähtien yhtä tiiviisti laukussa ku ED-pullo.  Kenenkähän muun käsilaukusta löytyy samoja juttuja ku mulla, ei varmasti kellään, joten yritän muistaa pitää omani mukana. 
Haloo kaikki Turkissa kävijät, tuokaa tuota lisää, kaiken varalta :) :) :)  

Siis kiitos äiti! 

ja pssst. meillä oli tänään ekakertaa kotona pyhäkoulu! kaikki oltiin ihan innoissaan tästä jutusta 

                                                            työpöytäkaaos

On tämä kyllä oikiasti mukavaa, siis työ. Oon onnekas että saan tehä justiinsa tätä työtä. Luisteluineeen kaikkineen. Työyhteisöki tulee päivä päivältä tutummaksi, iso koulu kun on niin menee aikaa että "talottuu". Ja ne lapset, on ne ihania, kumpa niitten vanhemmat tietäs miten mukavia pieniä omistavat! Pitääpä laittaa aiheesta ihan wilma-viesti :)

Ja joo, eka jakso opiskelussa ei ole vieläkään valmis, huomisen olin laittanu taka rajaksi. Sehän tietää sitä että yö taas kirjotellaan esseetä. Toivottavasti valmistuu ennen aamua. 

Ihanaa on että vettä sataa! Ei ole tietoakaan joulutunnelmista, vaikka pukki pikasesti kaupassa jo nähtiin. Ei tarvi vielä kuunnella joululauluja eikä muutenkaan miettiä mitään siihen liittyvää, En tykkkää että ne hössötykset alotetaan kauhian aikasin. Ite joulun rauhasta tykkään kyllä, sitten ku on sen aika. 
Vuosi vuodelta haluaisin hellittää lahjasousta, mutta miten sitä taaskaan ku eka pyyntö oli että laskettelulauta tai uusi puhelin, ei mitään pientä. Oiskohan se niin että pieni lahjakortti isommille ja pienille jotain muuta pientä. Yritetään delegoida tämä asia toiselle taholle kun se on niin vaikeaa. Muutamia vuosia ku vielä jaksaa niin kaikki on sen verran isoja että uskaltaa helpottaa. Sitten tiedä juuri miten toimin, sitä aikaa odotellessa luetaan niitä pikkuhiljaa ilmestyviä listoja...

 Onhase vastustanu. Autoilla varsinki. Ensin yks jätti kaupan pihalle ku rengas oli tyhjä, yks terve päivä oli välissä. Sitten toinen kosla jätti koulun pihalle, ei pihahtanukkaan, valoja vaan poltteli joka ainuassa paikassa. Sinne jätin valojen kera ja istahin talkkarin kyytiin, joka ystävällisesti toi mut kotiin. Sitte taas yks päivä että kaikki pelitti. Ja vielä kolmas kerta, ajelin vaikka kaikki hälytysvalot väpätti ja pillit ujelsi, tyynen rauhallisesti kotiin kun kerran käynnissä pysyi. 
On siinä  miesväki saanu tehä remonttia. Osia on haalittu Torniosta asti ja vielä on toinen auto liikuntakyvytön. Näyttää ettei haittaa vaikka vielä tilattu osa ei ollu tullukkaan ja saa remontittoman illan. 

 Halloveenia en voi käsittää millään muotoa, mutta siltiki meille eksy tällainen kauhu, päivän se täällä kekkkuloi ja vaikka pestiin hyvin niin illalla vielä näytti niin kalpealta että melkein sai astiaa vierellä kuletella, millon se antaa ylen.

Ja tuo uuni mokoma ei lakkaa lämpiämästä. Sitähän voi säätää vaan 250 asteeseen, mutta kummasti piirakka saa väriä ku lukemat alkaa näyttää tältä. Tuon lukeman näkee kyllä vaan sitten kun katkasee virran, eli aina se on yhtä hämmästyttävää miten se noin tekee. 
Yhtä vahdittava on ko muutki lapset.

 Onhan sitä toki hyvvääki kaiken auto kurjuuen keskellä. Syyslomalaisen leipoma piirakka hyvänä esimerkkinä. Uskallettiin vain ppuolelle piirakalle laittaa pähkinöitä, mutta niin hyvää oli että ens kerralla saa olla jokapaikassa. Pikkujannutki tykkäs.

Tuo sarjis sitten. Ei sollu hääviä tuo jokilaakson murre siihen aikhan ko mieki sielä ashuin. (ei muuten varmana menny oikein tuo oma yritys) Mutta kylläpä huvitti lukea sitä Ankasta. 

Täällä seudulla on pöllöpuumi. Ylivieskassa lähes koko kaupunki on lähtenyt tukemaan syöpäsairaan Reetta tytön hoitoon pääsyä ja kaiken keskellä on pöllöt. Niitä tekee lapset ja vanhemmat ja niitä myydään tämän asian hyväksi. Tuntuu että kerrankin raha menee sinne minne se oikeasti kuuluu. 

verhot ja farkkupeitto on ommeltu, kuvat vaan ihmeellisesti ovat jossain mistä niitä ei löydy.

Työmaalla otetaan kaikki mehut irti, laittovat luistelemaan jo kerran ja lisää on luvissa. Luokkapalaveriin pitäs osata selvittää monenlaista  ylihuomiseksi ja kaikenlaista muuta pyöritystä.  Mutta hyvä on että on paikka minne mennä. 
Iltasin täytys kyllä enempi tehä opiskeluhommia, ne tahtoo jäähä muitten juttujen jalkoihin. Että sais etes ekajakson tehtyä. 

Täyttä höyryä olevan päivän päätteeksi sain kukkakimpun.
Luonto on hellinyt niinä hetkinä ku tuntuu ettei selviä kaikkien haasteiden kans, kummasti metsänsiimeksessä mieli lepää ja arjen kiiretohinat unohtuu.

Töissä haasteita riittää kuten tänään. Luistelutunti ja opekaverit olivat hyvää hyvyyttään pyytäneet vanhempia kaveriksi luistinten sitomiseen. Hyvä kun tulivat mutta minä onneton luistelija sain samalla yleisöä hienoille suorituksilleni, kyllähän ne ajatteli että kaikenlaisia luistelunopeja sitä maa päällään kantaa.

Syysloma oli ja saatiin nauttia täysin siemauksin jokainen, liotushoito tuli Peurungassa ja silmänruokaa Hapitsulla. Mummun hyvässä hoidossa vierähti muutama päivä