Yöllä heräsin kaameista kaameimpaan migreeniin. Etsin keittiöstä pistoksen ja tarkistin että ainetta on vielä. Menin kamariin ja istuin sängylle pistämään. Tein mielestäni kaiekn kuten aina mutta jostaki syystä ku nostin ladatun kynän pois ampullikotelosta, se ampuki ne aineet mun sormille.
En uskaltanu enää samalla kynällä erittää vaan lähin keittiöön ettiin toisen, varakynän. Sillon tippu täyteen latatun lääkelaatikon päältä pussukat pitkin lattiaa,, voi vitsit että tympäs ku häävin jakso kävellä niin sitten kävi näin.
En jaksanu kerätä mitään, löysin kynän ja painelin takasi sänkyyn. Toinen yritys sentään onnistu.
Eipä oo ennen tämmöstä sattunu, se oiski jo liian kallista ku yks pistos maksaa noin 15e.
En hoksannu yöllä että oisin nuolassu pisarat talteen.. mitenhän ois käyny.
iltapäivällä sitte ku olin pahimmasta päässy yli, hain Tomppaa kaverilta ja siellä leivottiin rieskaa. Sain kutsun tulla kans leipoon ja ei tarvinnu monesti käskeä.
Mutta tuhoon oli tuomittu seki homma, liian ohuitako tein vai en vaan osannu, tuli kovia näkkäreitä niistä... Pahus, ei oo minusta leipojaksi.
Näkö ei oo paha ku vaan hampaat kestäis
Syyän sitte suklaata harmistukseen! vaan näyttää neki loppuvan kohta... onneksi glökiä on vielä ja jos löytyis yksi hyvä kirja jota en oo vielä lukenu niin menis loppu ilta löhöilyksi.
Viimes luin Remeksen Ylösnousemuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti