Paitsi välipalaksi pieniä sukkia..
Ihan oikeasti aika menee niin nopeaan ettei perässä pysy.
Iltasatuna oon lukenu Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan. Ja eilen alottelin Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Nikolai II Suomen suuriruhtinas.
On kuulkaas harvinaisen mielenkiintoinen kirja. Kirjastossa mietin mitä ottais ja tuo sattu käsiini.
Mutta kun päivällä en anna itelleni lupaa lukea kirjaa niin täytyy malttaa siihen asti että talo hiljenee.
Kaks projektia mulla on kesken. (tai oikeastihan niitä on lukemattomia, mutta nää on ihn työn alla jos ja kun viitsii tehdä)
Lasia ku leikkaa niin on mukava sitten jatkaa pehmeämmällä matskulla.
Tuo matto on viimesellä kierroksella. Sille ei kyllä (tietenkään) oo paikkaa joten täytyy kai markkinoida eteenpäin.
Nuista lasinpalasista pitäs aikanaan tulla peurataulu. Siinä leikatessa tein pahan mokan. Leikkasin yläreunaan mielestäni väärät palat, siis oikeasta lasista mutta kuvio ei jatku mukavasti. Tänään piirissä sitten sain opelta palan lisää JUURI oikeasta kohdasta ja nyt kuvio taas jatkuu!!
Palat on leikattuna kaik, ja nyt alkaa hionta urakka ja katsotaan sopiiko ne ollekaan yhteen. Siinä koitellaan mun hermoja...
aamu oli taas kerran sellainen, ei naurattanu.
Olin lupautunu open sijaiseksi ja heräsin armottomaan arvaat varmaan mihin, pääkipuun. Siinä sitä lääkitessä, poikia herätellessä yritin maata ja olla hyvin rauhassa. Ei tainnu pojat paljon aamupaloja saaha.
Ku kello oli tapissa ja sain pojat pois konneelta, takit päälle, kassit kainaloon, avaimet---- niin ne avaimet. Ei löydy, ei, itku.
Tässä vaiheessa on aina kamala kiire jo ja tiedän etten ehi ajoissa. Nyt karmaisi selkäpiitä.
Vara-avaimen metsästystä takki päällä, hiki puskee ja pojat oottaa.. Arvasin että oikea avain on Tiinan taskussa, se ajo illalla viimeseksi.
Ei auttanu ku mennä herättään Jukka(joka oli parituntia sitte tullu yötöistä) josko se tietäs missä ne vara-avaimet on. Ei tienny, mutta lupas lähtä heittään meijät... Joo, hoitoon ja töihin mentiin tänäänkin siis.
En moittinu avaimen piilottajaa mitenkään, tiiän että monesti ne on ollu munki taskussa, voi olla ettei kukaan niiitä silloin oo tarvinu, mut kuitenki.
Töissähän en tienny yhtään mitä tehään ja piti välkkävalvojanaki olla osittain, mutta sain ihanan avustajan kaveriksi. Tosin unohin kaks poikaa arestiin mutta eipä siitä sen enempää.. Kunnialla kuitenki lapset pääsi kotiin, toivottavasti. Ja kehtaan huomennaki sinne pääni pistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti