Sirujen kudelmaa

Täällä tapahtuu kummia...
Pete otti sängyn kainaloonsa ja lähti vieskaan.
Muutti siis opiskelijakämppään parin kaverin kans.
Onhan se vähän hullua viereiseen pitäjään muuttaa mutta hyvät oli perustelut. Siellä asuessa opintotuki on suurempi ja lisäksi saa asumistukea, jota tietenkään kotona ei saa. Ja matkatukeahan ei tuon ikänen kans saa. Omalla autolla jokapäivä kulkeminen ei oo ilmasta joten taloudellisesti kannattaa muuttaa.
Eihän sitä rahaa taija juuri elämiseen jäähä, mutta seki pitää saaha kokea ja opetella kantapään kautta.
 Hyvillä mielin kuites päästettiin se lähtemään, onhan niitä siipiä kokeiltava...
 
Siis meillä ei enää ovi käy kovin tiheään ku tytöt on kotona viihtyvää sorttia, toisin ku pojat jotka huiluaa kylillä..
Outoa kyllä on Peten poissa olo.

 Tuo olemattoman näkönen aita, joka meitä on suojannu kuitenki aika hyvin, aiottiinn poistaa!!
Talkkari tuli oven taakse ja sano ettei tarvihe säikähtää ku tullaan motorisahan kans tuohon...
Eikä menny kauan ku ne ilmaantu, vaikka kuinka anoin että säästäisivät..

 Kaks haalareihin sonnustautunutta miestä pörinän säestämänä.
Oi ja voi sinne alkoi kaatua meijän suojamuuri maailmaa vastaan.
Me ollaan nyt siis tarjottimella ja mullaki tekee mieli laittaa verhoja kiinni vaikka ikinä en oo tykänny siitä. 
Huominen aamu kertoo karun totuuden, nyt vielä risut hieman auttaa meitä.
Pelottaa vaan että miten paljon pyöriä alkaa kadota kun piha avartuu... Aivan liian tarjottimella ollaan tavaroiden kans...

 Oma olo on ollu hieman tämän kuvan kaltainen, usvainen tänään. Urheasti olin töissä ku olin luvannu toiseen luokkaanki itseni. Sitten vielä "sain" mennä rehtorin kansliaan kesken päivän.... Huh ei mitään pahaa puhuttelua, hieman jälki-istuntoa ja nuhteita. No ei mitään semmosta, sain kutsun  diabeteskoulutukseen torstaina, onneksi, olin jo salaa toivonu pääseväni sinne. 
kuitenki tämän usvasuuen takia en menny raksalle ollenkaan. Pojat siellä levytti yläkertaa(wau) ja Ellu maalaili alhaalla (jes). Minä oon aivan tarpeeton, hommat etenee vaikka makaan vaan!
Tiinalle poristiin juur skypellä Lontooseen ja pienimmät on sängyssä jo melko hiljaa joten ilta alkaa olla hyvällä mallilla. 

Kirja, Katriina, on kesken ja mukavaa luettavaa. Edellinen ei sitä tosiaankaan ollu, en viitti ees nimiä mainita ku oli niin surkia :(
Chamberlainin kirjat on luettavia, kunhan vaan ehtis välillä kirjastoon niitä etsiin(tänään istuin lukemassa siellä lehtiä, en lainannu mitään) että ehtii sitä kyllä ku haluaa. Seuraavaksi etin niitä muutaman.
Muutenki oon sitä mieltä että tässä elämässä ehtii vaikka mitä jos oikiasti haluaa, harvoin on ehtimisestä kiinni, ainakaan minun jutut. Syy on jossaki ihan muualla, ajankäytön järjestelemisessä. Tai sitte ihan jossaki muualla.

Leevillä alko jo syysloma, varmaan kohta meillä muillaki :) :)