Sirujen kudelmaa

Keskipäivän terveisiä meiltä! 
Vielä on kukkakimppu kauniina, ystävät toivat viikonloppuna.

Vielä ei ole ehtinyt hiljaisuuteen väsyä.
Tiina on ollu kaverina jokapäivä, lähtee vasta viikonpäästä.
Ja Jukalla vapaapäiviä kans.

Aamusin on pitäny ottaa melkein ittiä tukasta kiinni, että nyt sinne lenkille, aina en oo selvinny. Mutta sillonko selviää niin kyllä on hyvä mieli. 

Oon suhutellu uuen taulun harmaalle seinälle ja surautin siihen passelit tyynyt sohvalle jostain erittäin vanhasta kankaasta.

 Oon virkkaillu ympyrää, vuosirenkaita. Jossaki joskus näin samankaltasen ja idea jäi jonnekki muhimaan, kunnes sain alotettua. Koukutti tosissaan ku yks seinän pätkä odotti silmänruokaa.
Kiinnitys oli sitten harminpaikka, rumasti roikottaa vielä, mutta hain justiin kärkkäiseltä tarroja joita vois kokeilla muutamaan kohtaan. Ylhäältä vetelin nitojalla suoraa seinään... ei varmaan kovin hyvä juttu eikä näytäkkään hyvältä mutta niitä en ala irrotteleen heti ainakaan.

 Ja pullaahan sitä täytyy talossa olla, kokeilin ruisleipääki mutta eipä tullu tarpeeks hyvää, vaatii harjotusta. Tuoretta mustikkapiirakkaa on usein ku niitä mustikoita on helppo juorulenkillä pieni kippo kerätä. Terapiareissuja!

 Ilmotin taas itteni lasipiiriin ja huh, opiskelemaan. Teinköhän ihan hullusti, mutta tuntuu että joku sisältö näihin päiviin pitää saaha. Ja jos ei ressiä muuten oo niin sitä pitää tällätapaa hankkia. 

Nyt en kuites murehi vielä siitä, lähen kantaan metästä keräämäni oksat pihalle ja tuikkaan tuleen.