Sirujen kudelmaa

Kuvatpa nyt ei halua siirtyä tänne millään.
Ja niiin mustikka kuvia ois ollu.
Käytiin terapeuttinen mustikkajuorulenkki, elikkä käveltiin muutama kilsa kumpparit jalassa, kerrottiin viikon mehevimmät jutut ja poimittiin isoja puhtaita mustikoita käsin.
Määrästä ei kannata puhua mutta jotain.
Kaikki muu oli tärkeämpää tänään.

tuntoja kuvaa seuraava runo;

Minä rakastan kuvioita, jotka ympäröivät minua.
niiden moninaisuus on minun rikkkauttani
vaaleana ja tummana, suorana ja taipuneena,
kulmikkaana ja kaarevana.
kirkkaan värisenä jahimmeänä
, rosoisena ja sileänä, pienenä ja suurena
levittäytyy maailma edessäni.
Kuviot täydentävät toisiaan, vaihtelevat,
tekevät maailmasta tunnistettavan.
Pehmeä sammal kovalla kivellä,
keltaiset lehdet ääretöntä sinisyyttä vasten,
rikkumattomat renkaat veden pinnassa
putoavan kiven yllä,
sileä helmiäinen ja karhea graniitti,
vihreät silmät ruskeissa kasvoissa.

minua ympäröi rikkaus,
josta havaitsen vain murtoosan,
jopa minä itse olen osa kuviota,
ihoni väristä ja ominaisuuksistani alkaen,
aina sieluni maiseman erikoislaatuisuuteen saakka,
minä rakastan sisäisen ja ulkoisen maailman kirjavuutta,
maailman ihanuutta