Sirujen kudelmaa

Nyt sitä on siirrytty elämänvaiheissa taas yks pieni askel eteenpäin.
Syksy tuo paljon muutoksia, mutta tälläkertaa uudenkinlaisen.
Leevi-poika lähti eskariin ja niimpä jäin yksin kotiin.

Kuten oon maininnu, kotiin jäänti oli oma valintani, töitäkin olis ollu, jonkinlaisia.
Outoahan se on kun talo aamuisin tyhjenee.
Lempeän laskun asiaan on antanu se että Jukka oli alkuviikon vapaalla ;) 
kahestaan mietittiin että näinkös tässä kävi ;) kaikki aikanaan.
On täällä tottapuhuen ollu vielä yks tai kaks nuortaki päivisin. 
Ne koulut ku alkaa niin eri aikoihin. 

Yksi asustelee siellä Jyväskylässä

toinen eilen teki vuokrasopparin Ylivieskaan, palaa tuttuun kaupunkiin ja tuttuun opiskeluun,
kolmas alotti kulkemisen kotoa opinahjoonsa ja
 neljäs etsii kämppää Helsingistä, työt on jo melko varmoissa kantimissa. 

Kotiin jää näitä koululaisia vielä neljä ja eskarilainen.

Vielä ei ole tarvinnu joutilaana olla. Mustikoita ja viinimarjoja.
Mehustusta ja pakastusta niinkö melkein kaikilla äiteillä. 
Ja sitä niiiin ihanaa tuoretta mustikkapiirakkaa, että sen takia joka päivä könyän tuonne mettän puolelle.

Yks varastokin alettiin tyhjentää, laatikkoa, laatikkoa, ja niiden kantoa ylös. Se on väsyttävää, ja miettiä mihin laittas että sitten löytyy ku tarvii.

Tänä aamuna sentään repäsin ja kävin kuuden kilsan lenkin, kävellen. Mulle aika pitkä, kun en oo juuri kävelly uimarantaa kauemmas tänä kesänä. 
Ja siitähän seuralaisen sain, paahtava aurinko auttoi asiaa ja nyt viiden aikaan olen taas elävien kirjoissa.
Sen verran alkaa jo harmittaa tämä pää ettei tiiä mitä tekis. Piikkiä menee niinkö toisilla leipää. Tuskallista. 

 Ah näitä luonnon herkkuja! Hanna luuli että meillä leivotaan jokapäivä :) eipä aivan, mutta usein koska tämä suursyömäri ei pärjää ilman herkkuja :)

 Yks päivä hoksasin että konttaamalla luutuaminenki on mukavaa, (vielä tieten on niin uuet lattiat) voihan se olla että joskus ei enää kiinnostaa.

 Lauantaina mulla oli hoitolapsia, tässä niistä puolet. Iltasadun luku menossa, porukka näyttää jo niin uupuneelta. Aivan herttasta oli ku näien pikkuneitien kans käytettiin koira lenkillä, pihaan tullessa isompi huokas että kerron tästä kyllä kaikille! Taisi olla mukava uus kokemus :)