Viimeset kaks viikkoa kulunut erikoisissa merkeissä.
Kuljin töissä toisessa pitäjässä ja oli kyllä terveellistä nähdä erilaista työympäristöä. Mukava ja mukaansa tempaava sakki siellä oli. Olispa vaan saanu jatkaa.

Kotosalla sain vihdoin laitettua verhotangon ja jopa verhotki olkkariin. Ja kauan seinälle pääsyä ootellu ryijykin on nyt omalla paikallaan.

 Passaavat paikolleen niinkö ois aina ollu.

Harvinaisia vieraita saatiin alkuviikosta, mummu tuli ja Taina muutaman lapsosen kans. Kiitos teille käynnistä, joka päätty kuitenki liian aikasin. On aina niin mukava ko saa vieraita. Ja omat vapaapäivätki sattu oleen sillon, tai koko viikolla en sitte ollu töissä. Eikä jatkostakaan ole tietoa. Saattaahan tuota kotonaki olla jos eivät töihin soittele. 

Sitte perjantaina tämä väki levisi pitkin Suomea. Tytöt on Hesassa, Lasse Syötteellä, Petra Vuokatissa, Jukka ja Tomppa isät/pojat leirillä Vuokatissa, minä kävin Jyväskylässä, Pete ajeli Rukalle. Huh olipa siinä. 
Jyväskylässä kävin käsityömessuilla jotka harmikseni oli muuttunu paljolti askarteluhommiksi, toki kässääki löyty. Olin Saikulla yötä ja päivällä ajeltiin kottiin. Mukava pikku loma kaiken viimeviikkoisen jälkeen. 

Kelit näyttää vaihtelevan kovasti. Vettä on satanu koko päivän, jospa lumet nyt sais kyytiä, joutavat pois. 
Muutama romsku pitä saaha alta pois ennen seuraavia tenttikirjoja...

on näköjään tultu siihen ikään että kohta kaikesta saa sanoa; tuli ja meni.
Tällä kertaa joulu ja kaikki siihen liittyvä, loma ja sen semmoset.

 muutaman pienen kuvan verran palataan siihen aikaan. Kaiken stressin ja uupumuksen keskellä se oli keidas jossa levätä. Tunnelmat oli sitä mitä ne vain saattaa olla, riemusta kaaokseen, naurusta itkuun. Mutta tärkeintä oli että kaikki lapset oli kotona, kaukaisimmatkin ainaki hetken. 

talvi on ollut tähän asti minun mieleen, ei liian paljo pakkasta eikä monta päivää putkeen. Sopii että joka toinen päivä lauhtuu nollaan...
Metsä on ollu kaunista katseltavaa, harmi vaan etten osaa sitä kuvata. Alemmassa on rakettitunnelmia Kiimingistä. Väenpaljous ja upeat raketit ja huippumukava ilta kaiken lisäksi. 

 ja tässä viimeaikojen parhaat keksinnöt, vaikka luovuus onkin umpijäässä nykyään, niin hoksasin laittaa eteisen sohvalle vahakangaspäällisen. Nyt ei haittaa vaikka ne likomärät lapaset siihen jääki, siit ei kärsi ku lapaset enää. 
Ja tuo alempi, retrokeinu, Juhani-papan tekemä, kauan sitten päänsä joutui luovuttamaan rajujen leikkien seurauksena. Nyt pojat Jukan kans sen korjas ja käyttöä on jatkuvasti näinki isoilla lapsilla. Kokoajan siinä joku istuu.

 ja tässä lisää kuulumisia
Käytiin tyttöjen reissulla Saijan luona Jyväskylässä. Ostoksia ja lomayö tyttöjen kämpillä. Kylmä ilma oli muttei haitannu meitä. 
Tukkirekka luiskahti illan siimassa ojaan, kuski selvisi vahingoitta kun keulaosasto pysy pystyssä ;)
Ikkunasta saa katella kun jääkone ajaa jäällä. Pojille intohimoinen juttu ku pääsee justiinsa ajetulle jäälle, huippua. Joskus joutuu itekki kolaus hommiin että lapset saa luistella, hyötyliikuntaa.
Ja tuo viimenen, en tiiä mikä iski mutta sukset tuli ostettua ja kokeiltuaki jo 20 vuoden tauon jälkeen. Keuhkot siinä kyllä repiää vauhtia lykkiessä eikä kilometriä pitemmälle kannata lähtiä. Eihän sitä tiiä jos tätä talvia vielä riittää vaikka matka ehtis vähän pidentyäkin ajan saatossa. Ei millään kehtaa olla käyttämättä ku tuli hankittua, vaikka kunto onki ihan nollassa. Kertokaahan hyviä keinoja miten sitä hissukseen saahaan nostettua. 

 vielä kuvaa nuista seinälampuista. Eihän ne näytä kuvissa miltään, mutta kyllä ne tuonne rappuun passaa ihan hienosti.

Enää ei oo lasipiiriiin joutanu. Monenlaista muuta kiirettä on ja pakkoko sitä koko ajan on kiirettä itelleen järkätäkään. Yks ilta viikossa menee opintojen merkeissä, useita muita tehtäviä tehessä niihin opintoihin liittyen. Ja tuleehan niitä millon mitäki kissanristiäistä jonne tekkee mieli mennä. Kaikkien muitten mielestä meen ihan liikaa.
Töitä on toistaiseksi riittäny ja riittää vielä ainaki kuukauden. Nytkin kassissa oottaa ainesta josta sais ens viikon valmistella. 
Elikkä suurimmat murheet on saanu taas heittää ja katella päivän kerrallaan eteenpäin. Jos pää antais myöten minua ei paljon mikään pitelis. Se jaksaa muistuttaa että niitä taukopäiviä tulee pidettyä tiuhaan ja sekös harmittaa. Kun joutuu ppäivän lataamaan sohvan nurkassa eikä silmiään saata auki pitää niin miettii miksi? Vastausta vaan ei oo. Kaikilla meillä ristimme on, ja mulla se on tämä. Ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa- sanotaan, yritän uskoa siihen. 

Lukekaahan Camilla Läckberin kirjoja, ne on huippuhyviä!  sain just luettua viimesen..

Niin se talvi siis tuli ja meni. Muutamana aamuna auton lasin rappausta ja sitten vain kuraa.

Jouluvaloja on laiteltu, mutta valjuja neki on ilman lunta. Jotaki tunnelmaa niistä silti tuleekin.

Taitaa vaan olla niin että tämä täti ei oo ehtiny niistä nauttiin ku elämä vie nyt nii vauhilla.
Syksyllä aattelin että aikaa on vaikka muille jakaa, toisin kävi.
Yleiseen velttouteen lääkkeeksi aattelin opiskelun. 
Sitte tuli ne lasityötki mieleen ko kansalaisopiston lehti kopsahti laatikkoon.
Muutamia tämän kylän naisten iltojaki on kertyny plakkariin, niistähän ei voi luistaa ko muuten ei tunne naapureitaan.
Siihen ko lisätään satunnaiset muut äkkilähöt niin tätiä on viety yllättävällä vauhilla.

Seinälasit tai mitä nyt ovatkaan, ovat paikallaan mutta sähkökytkenöissä on jotaki hämärää ku valoja niihin ei saaha olleskaan...
ja kuvatki tullee vasta ku valotki...

Niinhän siinä onnekkaasti kävi että töitä on riittäny.
Niin mukava on joka aamu lähtiä. Ja varsinki ko samaan luokkaan saa kuukauen verran mennä. Tutut lapset jo on pommipuheineen kaikkineen. 

Työpöyällä on väliin melkonen sotku, ja joulujuhla harkatki pitäs tuonne jonnekki väliin saaha mahtumaan. Tiukilla ollaan.

Toinen juttu on sitte se opiskelu, ei ihan helppoa tämmöselle matalalentosen ajatuksen omaavalle, pinnistellä pitää, mutta onneksi ryhmä raahaa mua mukanaan.

Täällä kotikolossa sitte meitä on taas paljo kasassa. Ellu tuli takas työreissultaan joka poiki paljo tulevaisuuteen, ei tarvi kuulemma ens kesänä siivota.
Saikkuki joka aamu lähtee aamupalapöytää toisille laittaan ja kerroksia siivoaan. Tiina muisti välillä piipahtaa ja jouluk tulee. Pete käy pyykkisäkkiä vaihtamassa ku kiireiltään ehtii. 
Hyvin tunnistaa vielä omaksi kaikki, eivät liian kauan viivy maailmalla ettei välillä nokkaa näkys. 

Ja voittako kuvitella, joka viikko on ehitty jumpatakki ainaki kaks kertaa. Aluksi siitäki oli niin kipiänä ettei töissä tarvinnu haaveillakkkaa yläkertaan menua. Nyt ei enää hiasta sekään. 
Tässähän ihan nuortuu. No ei varmaan muitten mielestä mutta itehän saa aatella mitä halluu!

Vieläkö sais tuon nukkumapuolen kuntoon ni vot! 
On muuten eka ajotunnitki jo pietty, kyllä se laps oppii senki, ajan kans.


 

Talvi tuli rytinällä ja kerta heitolla.
Tuleeko se joka kerta yhtä yllättäen ettei ehi talvisuojaan tavaroita laittaa..

Taidetta se tekee samalla

 Lasitöitä tulee senku kerkiää, sulatukseen lähti lamppujen maalaus. 
Eka kertaa kokeilin pelkkää maalausta, tuloksen näette joskus...
Vanha työ sai kehykset ja pääsi ikkunaan.

 Serkusten kanssa on istuttu iltaa, se on aina yhtä terapeuttista, naurua ja puhetta, molempia paljon.
on joudettu kyläileenki monien pyhien aikana, semmosia paikkoja joissa ei oo käyty vuosiinko? nyt on se asia korjattu.

Töissäki oon saanu olla just sopivasti. 
Vapaa päivänä tein pullataikinan, ja sitten meni sähköt. Leivoin pulliksi ja mietin mitä niille teen, toista sadalle pullalle. Mutta minun onneksi sähköt palasi kun pullat oli nousseet :)

 
 Kaksi ihanaa asiaa on kotiutunu meille. Toinen Tuurista jossa ei ollu mitään ostettavaa, mutta sitten löyty tämä puukori. Ja vieläpä puoleen hintaan.

 Toiset tuli Askosta ja niistäki nautin täysillä, ko niitä on niin ootettu.

Nyt sopii pöyän ääreen enempi ihmisiä. 

Opettelin päättelemään kolmella puikolla, eli neuloen ja tuli vielä nättiä jälkeä. Miten se on ollukki aikasemmin niin vaikeaa, tiettyihin asioihin näköjään kasvaa vasta tässä vaiheessa. Tuotteista kuvia vähän myöhemmin kun kolmas saadaan valmiiksi.

Opinnot jatkuu mukavaan tahtiin, oikein on hinku seuraaviin tehtäviin. Saijahan se pelastaa pulasta kun täältä ei löydy tenttikirjoja, ne tulee kätevästi Jyväskylästä, parin päivän päästä seuraava satsi. 
Ja samalla tyttö kotiutuu työharjottelun merkeissä jouluun asti, mukavaa. 

Täksi illaksi tiedossa aviopuolisoiden virkistysilta Kalliossa. Välillä mennään yhessä ku omia menoja on niin paljon, joskus niitä vaan kertyy...

Syysloma oli niin tarpeeseen lapsille. On se osattu ajatella että tässä välissä on hengähdystauon paikka.


Me oltiin Kuortaneella.
Hyvä valmis ruoka.
Valmiit pedit ja pyyhkeet.
Liikunnallista ohjelmaa kaikille.
Mukavaa seuraa muista lomalaisista.

Fyysisesti erittäin antoisa viikko, henkisesti ei niinkään tälläkertaa. 

Mukava kun oli nuorisoaki kotona pitkästä aikaa.

 Nyt taas jaksaa arkea puurtaa. 
Kirjojen lukemisella on jo kiire, ei taho ymmärrys kaikkeen riittää.
Neulontatyö menee väliaikoina.
Leipoakin pitäis.
Ilta ohjelmaa on taas joka illalle.

OI joi ko meinas tämän syksyn lasilautaset jäähä laittamata tänne. Syksyisissä tunnelmissa on menty silläki saralla. Seuraavaksi seinälamppujen teko, ja muutaman vanhan uudistaminen...
 

Lokakuu ja pakkasaamuja

 Viimeviikolla ei vielä tarvinnu auton laseja rapata kun sain olla töissä.
Ihana viikko takana, irti kotihuolista ja paineista kun ajatukset sai olla työasioissa.

 Nyt kun omalla pihalla ei enää oo vaahteraa, huomaa että niistä lehdistä vois tehä vaikka mitä, antaa vaikka olla pitkin pituutta pöydällä tai tehdä liiman kans kipon. Toki nyt on enemmän tilaaki niiden olla, mutta eipä osannu hyödyntää sillon ko niihin syksyisin hukuttiin.

Villasukka on se terapiatyö joka pitää aina olla kesken, tässä viimeset valmiit.
Monenlaista muutaki käsityötä on värkätty tyttöjen kans, monta innokasta virkkaajaa olla yhellä viikolla.

 Vaikein valinta on pitäny tehä näien kahen asian välillä...

Eka kuva veis monesti voiton ko voi yhtäaikaa pelata maatilapeliä, lukea romskua ja neuloa sukkaa. Toisen on oltava kuitenki vahvempi ja se voittaa aamuisin, tenttikirjojen lukeminen.
Ihan pitäny aikatauluttaa, aamun tunnit luetaan ja tehään esseitä, välillä lenkillä ja luetaan taas, välillä vilkuillaan sitä romskua joka illlalla jäi niin hyvään kohtaan, että jokohan sitä kohta ois tullu tätä yhtäsorttia tarpeeksi.
Ko Leevi tulee ni järkevä lukeminen on mahotonta, saati sitte ko kotona on enemmän väkiä. 
Yhen tehtävän sain jo kuitenki läpi. Toinen menossa! Vaikka se vaikiaa onki niin silti oon tyytyväinen että tämmösenki sisällön sain elämään. 

 Jos alakaaki tentit tai muut murheet vallata mieltä, niin sillon pitää mehtään suunnata. Melkeen aina otan koiran mukaan ja tänä aamuna siitä olin erittäin ilonen ku törmäsin tuommosiin jälkiin. Kuka lie menny eilisiltana samaa rataa, kinttaan kokosia jälkiä, huh. Eipä meitä kukaan tullu kuitenkaan olalle rapsuttamaan, että mennyt oli menonsa. 

Tuo herkuttelu sitte on menny ihan överiksi. Ku tytöt pienestä pyynnöstä rättäävät kaikkia ihanaa niin täytyyhän niitä sitte syyä. Ei ehkä tarttis joka kerta ko keittiöstä ohi menee, mutta ne ihan imasee minut hakemaan... syön ja syön...

Niin--- ja aloin autokoulun opeksiki! Menin poliisilaitokselta kyseleen miten sen luvan sais. Pitää ensin tenttiä ite, sitte katastaa autoon vänkärille jarru ja tulla sitte vasta poliiseille puhuun. No jottei ois tullu ihan turha käynti vieskaan ni ajoin Ajovarmaan kysymään millon vois tenttiä. Vaikka heti. No kokeillaan, kysyin kyllä maksaako uusinta yhtäpaljon jos ei mene läpi, maksaa, kokeillaan silti. 
Ja kannatti! Läpi men, illalla auto sai jarrunsa ja seuraavana päivänä leiman joitten kans uus yritys. Sieltä lupa heltis, mutta oppilasta ei oo näkyny. Otti hatkat, arveli varmaan ettei minusta oo opeksi ja lähti Helsinkiin pariksi kuukaueksi. No ompahan tässä aikaa asennoitua ja tykittää sitte oikein urakalla ko oppilas kotiutuu, ja ennenkaikkea saahaan ne talvikelit siihen mennessä...