Olo ei oo kohentunu. 
Nyt jo ihmetyttää, miten ei helpota.

Tulin vain kertomaan, että meillä asuu nuita taiteilijoita...

 Olikohan malli molemmilla sama. Sit ei tiiä ku eri aikaan on työt tehty. Toinen Leevin, toinen Ellun

 Ellu rahottaa opintojaan näillä töillä.
Elikkä jos on vaikka lahjan tarvetta henkilölle jolla on jo kaikkea tai ei vain keksi mitä antaisi, tässä ois hyvä idis.
Ellu tekee näitä valokuvasta, vaikka kännykkään lähetetystä.
 Harmi ku Niinistön kuvaa ei nyt löytyny mistään, oli nimittäin aika onnistunu, niinkö tämäki. Tunnistaa kyllä kenestä on kyse.
Siis etupäässä lyjykynä töitä myy.
Jos herää kiinnostus, kyselkää lisää...

Että voi alkaa viikko huonosti. 
Tai sunnuntaina se jo alko, pääsärky.
Niin tuttu seuralainen, mutta aina yhtä rasittava.
Kun on kivuton päivä, kipua ei edes muista, liian usein se vaan on koettava.
Nyt mennään toistaiseksi ilman estolääkityksiä, täsmälääkkeitä on senkin eestä.

 Aamun ko alottaa tarpeeksi isolla annostuksella niin päivällä jo voi virkata ja illalla opiskella ;) ja lääkkeen vaikutuksen alasena on pikkusen turta monelle asialle ni kummasti jaksaa pakertaa..

Tänään kyllä sain ihan ekstrahoitoa ku pääsin heti aamusta hierontaan ja sähkökäsittelyki tuli samalla. Tuntuu että vaikutus oli hyvä, on voinu touhuta lopun päivää. Käjet kyynärpäitä myöten ristiin että huomenna sais nousta selvänä ;) kivusta ja lääkkeistä ;)
 
Jaana halusi virkatun pöllön ja siihen palasia väkerrän väliaikoina.
Ja se opiskelu, ikuinen opiskelija jatkaa taas. Kauan tätä on pähkäilty, enkä tiiä onko minusta tähän vieläkään, mutta ei se ainakaan ota mitään jos ei antaiskaan. (no ehkä vähän rahaa ottaa)
Alotus ainaki tuntu huikealta, kuulua taas semmoseen porukkaan joilla on samat tavotteet ja sekalaista sakkia, reiskän opistolla kokoonnutaan aika ajoin. 

 Mustikat on mulle nyt pakkomielle. Niitä on paljon jo pakkasessa mutta joka ilta niitä syyänki sakilla, tuoreinahan ne parhaita on. Mutta kun... niitä on vielä tuossa lähimetässäki ja harmittaa jos sinne jäävät. Jokapäiväinen terapiakävely, sillonki ku ei aamusta voi lenkille lähtä, pitää tuonne mettään tehä. muutaman kerran jopa ilman astiaa. Eikä ne taija minun poimimisella loppua kunhan saan olla tekemättä niitä kaikkia muita hommia sillä aikaa ku siellä kyykin.
Se vaan on niin rauhottavaa mennä mettään ku kotiovelta pääsee. Siellä muuttuu melkein velatki saataviksi.

 Vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään, niin ehkä se jossain näkyy etten aamusin säntää hopulla ja siltiki myöhässä työpaikalle. Niinhän se meni, ikään ei oikein tarpeeksi ajoissa tullu lähettyä. Nyt se ressi on pois, silti tuntuu ettei aika riitä.
Ehkä kuitenki vähän useammin on sämpylöitä tai jotaki muuta leivottuna, täytyyhän sitä olla, en minä ihan luuseri oo. Sairaana nukun kyllä mutta muuten ainaki kävelen taloa ympäri jos en muuta keksi.

 Joinaki päivinä Jukkaki on ollu mulla kaverina, ku menee yövuoroon. Taas oli vesijohto poikki meijän kohilta ja saatiin mukavasti polttopuita kaadetuista rungoista. Jukka sitte pyynnöstä säästi muutaman pöllin vastaisuuden varalle. Ja tuommosia kiekkojaki hokasin pyytää jos niistä jotaki kehittelis, Leevi ainakiteki jo hienon asetelman.

 Tuli vielä matonpesuilma! Painepesuri kaverilta lainaa ja on neljä isoa puhasta mattoa taas. Toivoa soppii että ois muutama sateeton ja oikeen tuulinen päivä jotta kuivusivat.
Ja tunnustanko minkä mokan tein... Pesasin yhen runkopatjan "siinä samalla".
Tyyliin että aattelen vasta sitte ko asia on tehty, huomasin etttä tämähän mokoma ei taija tänä vuonna kuivua, voi kääk. 
Roudattiin se Ellun kans saunaan, jos jonkulaista hoitoa siellä sais kuivumisen alkuun. 
Se ois taas huomenna perjantai, miten se aina on. 

Vielä elokuun touhuja:

 Koululaiset sumuisena ja vähän kirkkaampana aamuna kipaisevat ojan yli koulun pihaan

 Syksyn merkkejä luonnossa. Tuota alempaa ikkunasta tiirailin ja ihmettelin, lähempänä selvisi, että hämppishän se siinä verkkonsa keskellä johon on tarttunut horsman höytyvät.

Metsän siivousta ja risujen polttoa kun tuli viimein pari sateetonta päivää ja risut kuivu.

 oman lavan satoa, niin pientä mutta suihin katoavaa.

 Ja ehdottomasti parasta kun setä-Eino vei meijät mustikkaan, kontallaan melkein samasta mättäästä ämpärillinen ja vierestä toinen. En muista että tämmöstä oisin ennen nähny. Varmaan ne isän kans tehyt retket oli samanlaisille paikoille kun saatiin mustikkaa ihan tosissaan.  Niin ihmeellinen kokemus että jää kyllä mieleen.
 

Keskipäivän terveisiä meiltä! 
Vielä on kukkakimppu kauniina, ystävät toivat viikonloppuna.

Vielä ei ole ehtinyt hiljaisuuteen väsyä.
Tiina on ollu kaverina jokapäivä, lähtee vasta viikonpäästä.
Ja Jukalla vapaapäiviä kans.

Aamusin on pitäny ottaa melkein ittiä tukasta kiinni, että nyt sinne lenkille, aina en oo selvinny. Mutta sillonko selviää niin kyllä on hyvä mieli. 

Oon suhutellu uuen taulun harmaalle seinälle ja surautin siihen passelit tyynyt sohvalle jostain erittäin vanhasta kankaasta.

 Oon virkkaillu ympyrää, vuosirenkaita. Jossaki joskus näin samankaltasen ja idea jäi jonnekki muhimaan, kunnes sain alotettua. Koukutti tosissaan ku yks seinän pätkä odotti silmänruokaa.
Kiinnitys oli sitten harminpaikka, rumasti roikottaa vielä, mutta hain justiin kärkkäiseltä tarroja joita vois kokeilla muutamaan kohtaan. Ylhäältä vetelin nitojalla suoraa seinään... ei varmaan kovin hyvä juttu eikä näytäkkään hyvältä mutta niitä en ala irrotteleen heti ainakaan.

 Ja pullaahan sitä täytyy talossa olla, kokeilin ruisleipääki mutta eipä tullu tarpeeks hyvää, vaatii harjotusta. Tuoretta mustikkapiirakkaa on usein ku niitä mustikoita on helppo juorulenkillä pieni kippo kerätä. Terapiareissuja!

 Ilmotin taas itteni lasipiiriin ja huh, opiskelemaan. Teinköhän ihan hullusti, mutta tuntuu että joku sisältö näihin päiviin pitää saaha. Ja jos ei ressiä muuten oo niin sitä pitää tällätapaa hankkia. 

Nyt en kuites murehi vielä siitä, lähen kantaan metästä keräämäni oksat pihalle ja tuikkaan tuleen. 

Kuvatpa nyt ei halua siirtyä tänne millään.
Ja niiin mustikka kuvia ois ollu.
Käytiin terapeuttinen mustikkajuorulenkki, elikkä käveltiin muutama kilsa kumpparit jalassa, kerrottiin viikon mehevimmät jutut ja poimittiin isoja puhtaita mustikoita käsin.
Määrästä ei kannata puhua mutta jotain.
Kaikki muu oli tärkeämpää tänään.

tuntoja kuvaa seuraava runo;

Minä rakastan kuvioita, jotka ympäröivät minua.
niiden moninaisuus on minun rikkkauttani
vaaleana ja tummana, suorana ja taipuneena,
kulmikkaana ja kaarevana.
kirkkaan värisenä jahimmeänä
, rosoisena ja sileänä, pienenä ja suurena
levittäytyy maailma edessäni.
Kuviot täydentävät toisiaan, vaihtelevat,
tekevät maailmasta tunnistettavan.
Pehmeä sammal kovalla kivellä,
keltaiset lehdet ääretöntä sinisyyttä vasten,
rikkumattomat renkaat veden pinnassa
putoavan kiven yllä,
sileä helmiäinen ja karhea graniitti,
vihreät silmät ruskeissa kasvoissa.

minua ympäröi rikkaus,
josta havaitsen vain murtoosan,
jopa minä itse olen osa kuviota,
ihoni väristä ja ominaisuuksistani alkaen,
aina sieluni maiseman erikoislaatuisuuteen saakka,
minä rakastan sisäisen ja ulkoisen maailman kirjavuutta,
maailman ihanuutta

Nyt sitä on siirrytty elämänvaiheissa taas yks pieni askel eteenpäin.
Syksy tuo paljon muutoksia, mutta tälläkertaa uudenkinlaisen.
Leevi-poika lähti eskariin ja niimpä jäin yksin kotiin.

Kuten oon maininnu, kotiin jäänti oli oma valintani, töitäkin olis ollu, jonkinlaisia.
Outoahan se on kun talo aamuisin tyhjenee.
Lempeän laskun asiaan on antanu se että Jukka oli alkuviikon vapaalla ;) 
kahestaan mietittiin että näinkös tässä kävi ;) kaikki aikanaan.
On täällä tottapuhuen ollu vielä yks tai kaks nuortaki päivisin. 
Ne koulut ku alkaa niin eri aikoihin. 

Yksi asustelee siellä Jyväskylässä

toinen eilen teki vuokrasopparin Ylivieskaan, palaa tuttuun kaupunkiin ja tuttuun opiskeluun,
kolmas alotti kulkemisen kotoa opinahjoonsa ja
 neljäs etsii kämppää Helsingistä, työt on jo melko varmoissa kantimissa. 

Kotiin jää näitä koululaisia vielä neljä ja eskarilainen.

Vielä ei ole tarvinnu joutilaana olla. Mustikoita ja viinimarjoja.
Mehustusta ja pakastusta niinkö melkein kaikilla äiteillä. 
Ja sitä niiiin ihanaa tuoretta mustikkapiirakkaa, että sen takia joka päivä könyän tuonne mettän puolelle.

Yks varastokin alettiin tyhjentää, laatikkoa, laatikkoa, ja niiden kantoa ylös. Se on väsyttävää, ja miettiä mihin laittas että sitten löytyy ku tarvii.

Tänä aamuna sentään repäsin ja kävin kuuden kilsan lenkin, kävellen. Mulle aika pitkä, kun en oo juuri kävelly uimarantaa kauemmas tänä kesänä. 
Ja siitähän seuralaisen sain, paahtava aurinko auttoi asiaa ja nyt viiden aikaan olen taas elävien kirjoissa.
Sen verran alkaa jo harmittaa tämä pää ettei tiiä mitä tekis. Piikkiä menee niinkö toisilla leipää. Tuskallista. 

 Ah näitä luonnon herkkuja! Hanna luuli että meillä leivotaan jokapäivä :) eipä aivan, mutta usein koska tämä suursyömäri ei pärjää ilman herkkuja :)

 Yks päivä hoksasin että konttaamalla luutuaminenki on mukavaa, (vielä tieten on niin uuet lattiat) voihan se olla että joskus ei enää kiinnostaa.

 Lauantaina mulla oli hoitolapsia, tässä niistä puolet. Iltasadun luku menossa, porukka näyttää jo niin uupuneelta. Aivan herttasta oli ku näien pikkuneitien kans käytettiin koira lenkillä, pihaan tullessa isompi huokas että kerron tästä kyllä kaikille! Taisi olla mukava uus kokemus :)

Viimein saatiin se kauan haaveiltu grilli.
Ja arvata vain saattaa mitä on sen jälkeen syöty...

 Lähes pelkkää grilliruokaa, huh


Kesä hellii edelleen, mustikat odottaa poimijoita, vedet uijia.
Talon rännit on paikoillaan niin syksy voi tulla.
Eipä sillä mikään kiire ole, sisällä voi olla paossa liikaa hellettä
ja mukavahan se on ku ei tarvi miettiä mitä päälleen laittas,
samat sortsit vaan päivistä toisiin :)

Pikku pyrähyksiä teen pyörällä usein, vaikka paras polkumapyörä lähti Jyväskylään, siellä ku on niitä mäkiä niin täytyyhän Saijan ajaa kunnon pyörällä.
Tyttö nimittäin lähti opiskelemaan, pyhänä vietiin muuttokuorma, jossa ei paljoa kyllä tavaraa ollu. 
Kuuluu olevan tyytyväinen tytär siellä näin muutaman päivän jälkeen, hyvästä alusta on hyvä jatkaa...

Iltasin sitten oon pienen kävelylenkin tehny metsään, pikkuämpärin kera. 
Muutama litra mustikkaa siiinä samalla aina keränny, ja kun päivemmällä hakee vähän enemmän niin sitä alkaa jo olla pakkasessakki mukavasti. 
Piirakkkaaki raskii tehä ku menee vaan hetki hakea marjat tuosta nurkalta, ihan tosi ne kasvaa tuossa lähellä ja ovat isoja.

Sitten vielä löydettiin aivan loisto uimapaikka! Ite uin jo toisella käyntikerralla ja luultavasti pulahan veteen siellä muullonki.