torstai 26. syyskuuta 2013

Eilisen päivän koostumus:
 Aamu alko säpäkästi; talo oli kylmä ko napapiiri. Ulkona pakkasta ja mikään patteri ei toiminu. Hienosäätöä ja kovempaa käsittelyä niin jopa alkoi vesi kiertää

 Pesin päivänä muutamana mattoja koneessa, ja kuinkas ollakkaan, päät purkautu parista kohtaa. No aamutuimaanhan on makia solmia mattoa uudestaan. Nehän tuli ihan uudistettua ku päät on nyt eriväriset ku ennen :)
 Taisi olla jo ennen nuita toimia ku Ellu soittaa, ennen kaheksaa, että voiskohan joku etsiä hänen bussikortin... tuli kuulemma niin kiire, että juoksujalkaa piti mennä ja kortti tippu matkalle. Joo äitihän se on valmis vaikka aamun ensimmäiseksi etsiin ulkoa bussikorttia mustassa kotelossa. Onneksi löyty, mutta varmaan taas oli kerrostalon mummuilla kattelemista ku nenä maassa kiinni kuljin. 
Me ollaan monesti mummuille viihdykkeenä, luulen.
 No ompas surkia kuva, mutta sitte soitettiin eläinlääkärille, että mikä se tuota meijän sesseä vaivaa, ku hankaa korvantakaa että karvat lähtee ja puiskuttaa päätä niin maanperusteellisesti.
Ehkä se on korvatulehus, niimpätietenki. Lapset ku on saatu siihen ikään että kierre on katkastu ni sitten koira alottaa... No semmosthan se on. Hain lääkkeen läheiseltä eläinlääkäriasemalta ja laitoinki jo eka annoksen. Ei tykänny sekään sen enempää ko lapset aikoinaan.
 Sittenpä sitä saikin suunnata työmaalle, tänään sain taksi kuljetuksen ku mulle ei riittäny autoa enkä jaksanu kävellä (hyi laiska)

 Törkynen se on tuo minun työpöytä mutta minkästeet ku tila on niin pieni ja kaikkia pitää säilyttää siinä ihka omalla pöyällä.
 Kynäthän nuo kaipas terotusta, osan terottelin siinä joutessani, otin aikaa lukijoilta ja autoin enkun sekä äikän tehtävissä.

 Hienoa taidetta meijän seinillä...
 Eilen minun luotsaamani kaveri oli poissa, laite humisi tyhjyyttään, toivottavasti palaa pian takaisin tämä mukava kaveri.

Näyttäs siltä että aina ei niin pysytä asiassa... piirtelyä... ja mitä tuo fluoripurkin korkki tuossa tekee... oi voi, tänään näyttää olevan sitten siivousta tuolla...

 Töitten jälkeen hakemaan tuuriauto, lähtö vieskaan sisustus asioissa, tämä vaikea osio siis. Ensin kyllä käytiin Jaanalle takkia etsimässä, mutta eipä näyttäny vielä talvitakit esille ilmaantuneen. Jäi siis ostamatta. Justuksesta piti sarvia hakea ja samalla ruisleipää. Sen jälkeen alkoi se valtava mattojen kääntely ja vääntely ja tuumaus ja kuuntelu ja vaikka mikä. 
Laminaatit siihen samaan syssyyn ja maalit ja laatotukset kans. Pää pyörällä niitä piti funtsia. Yhtä pää pyörällä lähettiin pois, en hallihe tätä kokonaisuutta. Maaleja kuitenki lähti mukaan. Kodarin seinälle kahta eri harmaata, jospa niistä jotaki sais aikaseksi. 
Matto ja laminaatti mallit sitte tuotiin kotiin toistenki arvioitaviksi. 
 Jätin tytöt kotiin laittamaan iltapalaa ja pienet nukkumaan. Ite otin kirjan mukaan ja suuntasin raksalle takkaa lämmittään, piti kai sen verran että aamulla työmies tarkenee mennä :) otin loman kannalta ja luin vaan kirjaa, en tehny mitään hyödyllistä, ei jaksanu. Päivä oli jo niin täys. 
Kun puut oli hiilloksella, suuntasin kotiin jossa jo melkein kaikki nukku, porisin Tiinan kans vähän aikaa Lontooseen ja menin saunaan.

Nyt aamulla huomasin että meillä lämmitykset taas toimii. Yöllä jo patteria pienensin, tais rassaaja lyyä ne täysille kaikki. Sauna oli jääny illalla päälle (voi surku) ja vessassaki sai löylyt heitettyä, huh. Muutenki koko talo oli pätsi, kaikki patterit lämmitti sen ku kerkes. mutta tämähän menee jo seuraavan päivän jutuiksi...
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ensimmäiset huoneet pohjamaalissa!! Tämä oli vielä helppo valinta :) seuraava kerros onki sitten jo haasteellisempaa



 Tänään on ihailtu taidemaalausta! Hienoja töitä oli esillä. Sitten on suunniteltu omaa taidetta, kun vaan päästään yhteisymmärrykseen väreistä ja mallista niin saadaan se. Vaikka hieman epäilyttää antaa vapaus taiteilijalle, Ellulle. Meillä ku ei kaikissa asioissa maku täsmää ihan jetsulleen :) Ollaan vaan reilu 20 vuotta eri tasolla :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Niin--- tätä kittaamista riittää. Kohta olen itseoppinut kittari, en ihan vielä ku ei ihan priimaa pukkaa tulemaan ;( 
ku talossa on kokoa niin kittaamistaki riittää,
ja ku virkatyössäki pitää ehtiä olla määrätty aika päivässä niin eipä harrastuksista taho tulla mitään, 
ja illassa on vaan vähän tunteja niin työt ei edisty.

Kyllä ne silti kaikenaikaa edistyyki, tuntuu vaan niin loputtomalta, hätähousu ko oon.

Viikonloppuna otettiin rennosti
Nyt opetetaan lapsille että koiraki pitää ruokkia, tainnu olla hieman huonolla hoidolla jonki aikaa, mutta nyt on lista josta näkee onko annettu ruokaa

 Ja sitte tämä ikuisuusasia, mitä lattiaan, mitä seiniin jne, ei minusta oo tähän
 Aivan liian paljon vaihtoehtoja ja ku mieliki pakkaa muuttumaan aika ajoin
materiaalit tietäisin, mutta värit ja mallit on hukassa
miks laattojaki pitää olla 25 erilaista valkosta esim??
haluaako joku tosiaan niistä valita? minä en

eikä oo kamera ollu aikoihin raksalla mukana, taisi käyä mutkan Ranuan opistollaki se jo, siksi ei raksa kuvia tänään.

kirja rintamalla hyviä ehotuksia teillekki :
-Corine Hofmann, Valkoinen masai
-Diane Chanberlain, Valheiden takaa
on luettavia, suorastaan hyviä kirjoja! 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

-on jo paleltu
-käyty puolukassa
-laitettu mehuja ja hilloja puolukoista

-nautittu mummun seurasta usean päivän ajan
-tehty sisustus suunnitelmia
-yhä kitattu seiniä
-tehty yläkertaa 
-lakastu sitä ihanaa betonilattiaa
-sairastettu flunssaa ja migreeniä
-luettu kirjoja

ja eletty ihan normaalia syksyistä arkea

 vielä kun osais nauttia näistä pimeistä syksyn illoista, on vaan samalla jo kylmä, joka vie sen nautinnon. täytyy siis opetella pukeutumaan sen mukaan.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Hän katsoi itseään lempeästi silmiin ja meinasi, että lenkille!
Sai sitten lähdettyä, palasi kevein askelin, keitti kahvit ja kantoi hyvää hymyä lopun päivää.

Ihanaa päivää kaikille! 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Muurari on tehnyt hyvää työtä.
Tuumasin tuossa tytöille että annettasko olla tuommonen ensimmäisen vuoden :) Jukka tykkäis, tytöt ei.
 Illat on vaan jo melko raittiita. Syksy se on, ei sille maha mitään. En oikein tykkää että aamusinki on niin kylmää, että hanskat pitää olla kädessä. 
Mutta pitää kyllä ittiä nyt kehua sen verran että pyöräilty on töihin tosi monesti, ja vielä Leevin kans! Se just sitä haluaa. Tänäänki jäi auto pihaan ja me ahkerasti polettiin... tosin usein ei oo sitä autoa ollu ni ollaan pakon eessä jouduttu polkeen. 
 Tämä on aivan ihmeellistä että minun kukkapenkissä on vielä tämän näkösiä. Ne on laitettu jo toukokuun lopulla ennen lakkiaisia, eikä niille kukaan oo suonu ajatustakaan. Tulee mieleen että oonko hukuttanu aina ennen kukkaset ku ne on kuukahtanu jo aikaa sitte näihin verrattuna. Oli mikä lie niin nyt nautin näistä. 
 Tomaatit on olleet herkullisia ja viimesiä kourallisia nyt on menossa
Ja ajatelkaas, tänäänki yks tytöistä halus puolukkaan!! minähän vein ja hyvin mahtu, toi sieltä nelisen litraa puhtaita pikkusen raakoja osaltaan, mutta niistä keitellään hyytelöä :) 

Kirjastosta hain taas luettavaa, Jodi Picoult, Sisareni puolesta. Ainaki kaks tämän saman kirjottajan kirjaa on ollu huippuluettavaa, siinä että maltta laskea käsistään ku alottaa, elikk täytyy kiirehtiä lukemaan että ehtii nukkuakki. Huomenna ois yleisurheilukisat, toivotaan hyvää keliä, että toimitsija tarkenee :)