sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Se ois melkein someton viikko tulossa. Väen kans sovittiin (siis määräsin) että yks viikko ollaan täysin ilman pelejä ja videoita. Blogi varmaan kuuluu siihen kun ei oo mitenkään pakollinen kurkittava. Ennen sitä pikapäivitys. 


 Melkein pakko kertoa teille, että tämä sohva ajautui nyt omalle paikalleen. Kodarista se sai häädön uuden ikealipaston tieltä, eikä oikein tiietty minne se laitettas. 
Sitten tuli ahaa elämys parhaasta päästä. Se sopii tuohon ruokapöyän viereen just eikä melkeen. Aivan arvoisensa paikka vaikka kovia jo onkin kokenut tuo sohva matkanvarrella. 

Entäs sitten tämä pieni purnukka...  Sain sen matkatuliaisiksi äitiltä. Kiitos! Tämä on sitten huippu tuote. 
Migreeniin kun tuntuu että oon kokeillu aivan kaiken mitä maa päällään kantaa. Tätäpä en ollu.
Kyllä äitit tietää mitä lapset tarvii :) 
Tätä kun sivelee ohimoihin kovankin pääsäryn aikana niin tunne on valtavan ihana. 
Ei voi sanoin selittää miten se vaikuttaa, mutta nyt jo pelkään että tuo joskus loppuu.
Se viilentää, silmät vuotaa ja kamalaki särky väistyy ja voi ihan levähtää! Yksinään tämä ei kipua poista mutta auttaa valtavasti. 
Tämä on tästälähtien yhtä tiiviisti laukussa ku ED-pullo.  Kenenkähän muun käsilaukusta löytyy samoja juttuja ku mulla, ei varmasti kellään, joten yritän muistaa pitää omani mukana. 
Haloo kaikki Turkissa kävijät, tuokaa tuota lisää, kaiken varalta :) :) :)  

Siis kiitos äiti! 

ja pssst. meillä oli tänään ekakertaa kotona pyhäkoulu! kaikki oltiin ihan innoissaan tästä jutusta 

torstai 12. marraskuuta 2015


                                                            työpöytäkaaos


On tämä kyllä oikiasti mukavaa, siis työ. Oon onnekas että saan tehä justiinsa tätä työtä. Luisteluineeen kaikkineen. Työyhteisöki tulee päivä päivältä tutummaksi, iso koulu kun on niin menee aikaa että "talottuu". Ja ne lapset, on ne ihania, kumpa niitten vanhemmat tietäs miten mukavia pieniä omistavat! Pitääpä laittaa aiheesta ihan wilma-viesti :)

Ja joo, eka jakso opiskelussa ei ole vieläkään valmis, huomisen olin laittanu taka rajaksi. Sehän tietää sitä että yö taas kirjotellaan esseetä. Toivottavasti valmistuu ennen aamua. 

Ihanaa on että vettä sataa! Ei ole tietoakaan joulutunnelmista, vaikka pukki pikasesti kaupassa jo nähtiin. Ei tarvi vielä kuunnella joululauluja eikä muutenkaan miettiä mitään siihen liittyvää, En tykkkää että ne hössötykset alotetaan kauhian aikasin. Ite joulun rauhasta tykkään kyllä, sitten ku on sen aika. 
Vuosi vuodelta haluaisin hellittää lahjasousta, mutta miten sitä taaskaan ku eka pyyntö oli että laskettelulauta tai uusi puhelin, ei mitään pientä. Oiskohan se niin että pieni lahjakortti isommille ja pienille jotain muuta pientä. Yritetään delegoida tämä asia toiselle taholle kun se on niin vaikeaa. Muutamia vuosia ku vielä jaksaa niin kaikki on sen verran isoja että uskaltaa helpottaa. Sitten tiedä juuri miten toimin, sitä aikaa odotellessa luetaan niitä pikkuhiljaa ilmestyviä listoja...

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

 Onhase vastustanu. Autoilla varsinki. Ensin yks jätti kaupan pihalle ku rengas oli tyhjä, yks terve päivä oli välissä. Sitten toinen kosla jätti koulun pihalle, ei pihahtanukkaan, valoja vaan poltteli joka ainuassa paikassa. Sinne jätin valojen kera ja istahin talkkarin kyytiin, joka ystävällisesti toi mut kotiin. Sitte taas yks päivä että kaikki pelitti. Ja vielä kolmas kerta, ajelin vaikka kaikki hälytysvalot väpätti ja pillit ujelsi, tyynen rauhallisesti kotiin kun kerran käynnissä pysyi. 
On siinä  miesväki saanu tehä remonttia. Osia on haalittu Torniosta asti ja vielä on toinen auto liikuntakyvytön. Näyttää ettei haittaa vaikka vielä tilattu osa ei ollu tullukkaan ja saa remontittoman illan. 

 Halloveenia en voi käsittää millään muotoa, mutta siltiki meille eksy tällainen kauhu, päivän se täällä kekkkuloi ja vaikka pestiin hyvin niin illalla vielä näytti niin kalpealta että melkein sai astiaa vierellä kuletella, millon se antaa ylen.

Ja tuo uuni mokoma ei lakkaa lämpiämästä. Sitähän voi säätää vaan 250 asteeseen, mutta kummasti piirakka saa väriä ku lukemat alkaa näyttää tältä. Tuon lukeman näkee kyllä vaan sitten kun katkasee virran, eli aina se on yhtä hämmästyttävää miten se noin tekee. 
Yhtä vahdittava on ko muutki lapset.

 Onhan sitä toki hyvvääki kaiken auto kurjuuen keskellä. Syyslomalaisen leipoma piirakka hyvänä esimerkkinä. Uskallettiin vain ppuolelle piirakalle laittaa pähkinöitä, mutta niin hyvää oli että ens kerralla saa olla jokapaikassa. Pikkujannutki tykkäs.

Tuo sarjis sitten. Ei sollu hääviä tuo jokilaakson murre siihen aikhan ko mieki sielä ashuin. (ei muuten varmana menny oikein tuo oma yritys) Mutta kylläpä huvitti lukea sitä Ankasta. 
Täällä seudulla on pöllöpuumi. Ylivieskassa lähes koko kaupunki on lähtenyt tukemaan syöpäsairaan Reetta tytön hoitoon pääsyä ja kaiken keskellä on pöllöt. Niitä tekee lapset ja vanhemmat ja niitä myydään tämän asian hyväksi. Tuntuu että kerrankin raha menee sinne minne se oikeasti kuuluu. 

verhot ja farkkupeitto on ommeltu, kuvat vaan ihmeellisesti ovat jossain mistä niitä ei löydy.

Työmaalla otetaan kaikki mehut irti, laittovat luistelemaan jo kerran ja lisää on luvissa. Luokkapalaveriin pitäs osata selvittää monenlaista  ylihuomiseksi ja kaikenlaista muuta pyöritystä.  Mutta hyvä on että on paikka minne mennä. 
Iltasin täytys kyllä enempi tehä opiskeluhommia, ne tahtoo jäähä muitten juttujen jalkoihin. Että sais etes ekajakson tehtyä.