sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Niin meni joulun pyhät ja arkeakin jo päälle.
Tortut ja kinkut on syöty.
Kynttilöitä ahkerasti Jukan varoitteluista huolimatta poltettu.
Kirjoja ja lehtiä luettu läjäpäin.
Nyt kädet kaipais töitä mutta ideat puuttuu.
Pyörittelin sukka ja lapaslankoja jo käsissä mutta ei nyt ne inspaa.
Mitähän sitä rupeais??

  Peppi-paita tuli valmiiksi, vähän harmiki koska oli mukava ku oli iso työ kesken jota sai aina ja aina jatkaa.

Tähtien askarteleminen oli mahtavaa, helppoa, halpaa ja nopeaa ja mitä kaikkea muuta. Lopuksi suihkaus kulta maalia pintaan niin ne on ollut paraita koristeita tänä jouluna.
 Ja näitä palasia voi liimailla mihin muotoon haluaa ja aina tulee erilaisia. 
Tarvitaan siis sanomalehteä ja liimaa, vain. 

Mutta nyt pyhäpäivänä vaan luen, kun on hyvä kirja kuitenki kesken.
Arkena sitten tarvitaan ideoita, esittäkää jotain mihin rupeaisin..  

maanantai 24. joulukuuta 2012

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kynttilätehdas pyörähti käyntiin taas kerran...
Hyviä ja nättejä kynttilöitä tuli lasten käsin.

torstai 13. joulukuuta 2012

Ei kovin jouluista mutta herkullista kyllä.
Jaana oli leipurina;)
  Pääsin aika vähällä lopulta niistä joulujuhlista.
Tiistaina olin, eilen meni Pete ja tytöt pikkupoikien kans ja sain jäähä kotiin.
Tänään ite juhlija tuli kesken päivän sairaaksi niin juljat jäi meilä väliin.
Tulee se joulumieli yksilläki juhlilla..    

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kova viikko...  kolmena iltana peräkkäin joulujuhla ja samalla koululla... ei jaksais millään mutta ei raski tuottaa lapsille pettymystä, mentävä on. Ja onhan ne ihania juhlia ku saa vaan lähetyksi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

lauantai 1. joulukuuta 2012

 Kyllä on ollu ihana viikko, varsinki ihania aamuja. Jo kuuteen päivään oon saanu nousta täysin kirkkaallla päällä. Ei siis minkäänlaisia kipuja.
Maanantaina sain mahtavan hieronnan selkään ja hartioihin.
Päätin ankarasti olla saunaamatta.
Liekö nämä niitä asioita jotka on auttaneet.

Sitten on ollukki virtaa tehä vaikka mitä, liiaksikin. 

 Paperinarusta tulee piiiitkää lenkkiä joka lopulta saavuttaessa tarpeeksi pituutta ja lenkkejä, kieputetaan vanhan koristekuusen päällä. Ja mokoma, tänään näin kirppiksellä kolme samanlaista kuusta jotka odottaa ostajaa. Joutuu kai hakeen ja tekeen entistä pitemmästi nauhaa. Yhteen kuuseen menee jotain 15 metriä..
Petran varpaita palelee ja se halusi valkoiset sukat. Toinen on jo valmiina mutta silläpä ei tee vielä mitään yksinään..
 Tiina haaveili Peppi-paidasta, joten sehän täyty toteuttaa. Takakappale on valmiina elikkä puoliväli jo kohta häämöttää..
 Vietävä ku jostaki näin niin sulosia neulottuja pikkuotuksia, oikeitten eläinten näkösiä. Possu on tehty, liekkö koira jo syöny ku ei enää näkyny missään, ja tästä ois tulossa poni tai jotain sinne päin. Tuo kasaaminen vaan on niin kamalaa hommaa, etten tiiä millön viittisin..
     No sitten nuita lasitöitäki pukkaa. Hieman selvennystä tuohon kuvaa, siinä pitäs olla kolme pingviiniä :) mutta kovasti on kesken vielä..

Mistähän sitä löytyy aikaa tehä kaikki nuo loppuun. 
Ja siivotakki pitäs.
Oon ite langennu siihen ansaan mihin lapsekki, eli aina halutta tehä jotaki muuta. 
Sanon aina ettei tuon pienen vessan siivoukseen mee kymmentä minuuttia kauempaa, mutt aeipä taho iteltäkään sitä 10 löytyä missään välissä.. Voi ei.


  Keli  on aika kauhia, ku lunta vihmoo niin  kovasti, mutta piti ipanoiden kans kuitenki käy tontilla fiilistelemässä. Miten se voiki olla niin ihanaa omistaa tuommonen maapalanen;)

Sielläki nuo risuläjät syyhyttää niin... niistä vois tehä vaikka mitä...
onnex on sen verran järkiä jäljellä etten tänne lankojen ja lasisirujen keskelle enää niitä raahaa. jätän toistaiseksi ne rauhaan ku pihallakaan ei enää tarkene väännellä mmitään.

on muuten ollu mahtava seurata omaa nuorisoaki. Pete on ollu raivurin kans monta päivää tontilla hommissa!  ja jotenki täälllä pienessä asunnossa pääsee läheltä nauttimaan nuista omista nuoristaki ku ne ei pääse kovin kauas karkuun.   

 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kokeilimpa mustaa paperinaurua kranssiin, kun en siitä muutakaan keksiny, ei ollu hyvä idea. En ainakaan omalle seinälle laita. Joku mustasta tykkäävä sais tästä itselleen...

Viime viikko on menny aikalailla valtiolle... tai ainaki jääny mulla elämättä. Niin kovasti ku haluan uskoa siihen uuteen lääkkeeseen niin epätoivo jo valtasi ku aamu aamun jälkeen olo oli yhtä kamala. Yks työkaveri kuitenki jelppas kesken työpäivän ja seki päivä saatiin sitten iltaan kunnialla. 
Mutta kyllä se ottaa hermoon ku haluttas tehä ja on suunnitellu kaikenlaista mutta menee monta päivää ettei kykene muuhun ku hiipimään työmaalle... ku pois ei kehtaa liikaa olla. 
Toivossa on hyvä elää kuitenki, jospa se tästä taas. 

Käytiin eilen illalla luonnon rauhaa kuuntelemassa Jukan kans kahestaa ku oltiin mökillä saunomassa. Oli siellä rtotisesti hiljasta!!
Ja sauna oli mahtava pimeässä illassa, tähän omaan loukkoon verrattuna. 
Olihan eilen ne joulunavajaisetki. Meijän mittapuun mukaan aikalaiset. Joulupolku oli tuossa meijän takapihalla ja lapset sai kiertämisestä suklaakalenterit, ne on nyt siis valmiina. Välillä käytiin tontilta hakeen vähän askarteluvärkkiä jota nyt on sauna täynnä ;) ja illalla sitten oli ilotulitus.     

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lasityöt  on sulateltu. Tässä tuloksia.

 Tässä on kirkas lasi alla ja valkoset sekä siniset päällä
 Tässä taas alla valkonen ja päällä vaan harvakseltaan viivat, on vähä keposamman olonen ja voi mennä herkästi rikki, veikkaan..
 Alla kirkas ja päällä palat erikokosina paloina
 Enkeli on jo vanha tuttu mutta uusilla väreillä. voi joku kummilapsi saaha jouluna..
Niin se joulu.
Meillä on otettu varaslähtö


 mitä äiti edellä niin
pienet pojat perässä, halusivat jo piparitalon, jospa se syötäs sitte joulukuun alussa niin saa kerranki ennen joulua sen homman tehä

nyt on tuo neuleliivi valmis mutta tuli kyllä liian iso mulle ja veikkaan että käyttämättä jää

Oon ollu saikulla vaihteeks tämän päivän, kävin aamulla yrittään mut ei siitä mitään tullu ni tulin nukkuun. Kävin silti urhollisesti hakeen uuden satsin dometsolia, tai jotain sinne päin,  jospa se siitä.









keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Normaali arkipäivä...
Kello herättää vartin yli seitsemän. 
Ite saa touhuta ensin rauhassa enneku Leevi täytyy herättää.
Toki siinä on monta muutaki herätettävää ennen sitä. 
Leevi on helppo lapsi aamuisin.
   Tännään piti pakata luikkarit mukaan. Minä tosin en oo luistellu vuosiin ite, mutta Tomppa oli yhtäaikaa mun kans hallilla niin vein sille ne.

Kassi mukaan ja pikkupoika myös. Hoidon kautta työmaalle.
Siellä sähellystä sinne ja tänne, vääntöä yhden jos toisen kans.
Kävely hallille ja palelu siellä :(
Neljältä hoitopaikan kautta kotiin.
Siellä oli nukuttu päiväunet, tehty isälle ylläri ja oli taaaas niin mukavaa.
Sitte kiire kotiin ruuanlaittoon. Tällä kertaa paistettuja muikkuja jotka hupeni sitä mukaa ku ehti paistaa.

Pikkunen tuumaustauko, pyykin pesua siinä sivussa, ja farkkujen värjäystä myös.


Tätä niin mukavaa mutta tässä talossa "hieman" vaikeasti toteutettavaa, lasitöiden tekoa.
Tässä valmistumassa lasilautanen sulatuksella. Oon tehny niitä kai nyt neljä tällesyksyä
ja huomenna saan muut sulatuksesta.
Saapa nähä millaisia ovat, suurella jännityksellä odotan.
Pakottava tarve oli alottaa uutta paperinarukranssia, ihan pikkusen vaan laittaa alulle.
Väri on musta vaikka taitaa näyttää harmaalta, siitäkään ei tiiä miltä valmiina näyttää, liekkö liian synkkä.
Päivän paras hetki ku sai köllähtää kirjan ja glögi kupposen kans sohvalle ku muu talo alko hiljentyä!
Ainii, kävin ennen sitä vielä koiran kans iltakävelyllä, pari kilometriä ehkä.
Sänkyyn sitte yhentoista aikaan ja hyvin nukutti aamu kuuteen kunnes kello taas soi......

Tuo kirja on muuten Pakomatkalla, kirjottanu Ayaan Hirsi Ali. Tosi mielenkiintosta luettavaa muslimien elämästä. Kannatetaan.
Mutta kertokaapa jos kuka tätä lukee, mitä kirjoja suosittelette. Alkaa oma äly ehtyä tällä saraa eikä taho löytyä lukemista illoiksi, nukkumaan meno aikaan.

perjantai 2. marraskuuta 2012








Rauhaisaa pyhäinpäivän aikaa kaikille.


Tule Jeesus lapses luo,
armos siunaukses suo.
Tue pientä horjuvaa,
johda tietä oikeaa.    















maanantai 29. lokakuuta 2012

Ihan pakko vähän fiilistellä.
Käytiin tonttia tutkailemassa
ja siinä se taitaa olla ;)
  vaikka luulin että tonttikaupat menivät jo kiinni tältä vuodelta.. kun lumen satoi..
Siinäpä se loma meni. 
Alkuviikko nautistkeltiin ja löhöttiin. Ja varattiin risteily..
Sitte muutama päivä kuunneltiin isännän hermoilua kyseisestä asiasta, 
kunnes keskiviikkona sanoin ettei kenenkään oo pakko lähteä,
Ja oikeastaan mukaan saaki lähtä vain semmoset jotka ei yhtään marise matkalla.
Aattelin, että pärjään yksinkin lasten kans.
Itehän tuo kuitenki halus mukaan.
Ja kannatti lähteä :)

 Lepposasti ajeltiin päivä Turkuun ja pysähdeltiin välillä. Käytiin jopa ideaparkissa, mut se oli semmonen läpikävely kuten ruukaa jos on mies väkeä mukana. 

      Turussa oltiin kuites hyvissä ajoin. Katteltiin ihmisiä siinä laivaa ootellessa, eikä kukaan tainnu kovin pahalla päällä olla.

Pienillähän oli kokoajan tosi hauskaa eikä aika meinannu kaikkeen riittää.
Isompia ei paljo näkyny.
Mulla oli neule mukana niin johan se aika kuluu.
Jukka tais kypsähtää aikalailla.


Yöllä oli melkonen merenkäynti, tavallista kuulemma mutta maakravulle vähän liikaa.
Ei kuitenkaan pelottanu, mutta ei tainnu kukaan nukkuakaan hyvin.
Päivälläk kieputti aikaslailla, kiinni piti pidellä ku aiko kävellä, mutta astiat pysy vielä pöyällä.

Turussa sitte ootti aivan ihana ylläri. Lunta nuin paljo. Oli kuites lumiharja autossa!!
Siitä selvittiin ja liukasteltiin pikaisesti juna asemalle minne jäi 2 neitoa omiin oloihinsa. Lähtivät kohti pohjoista ja me jatkettiin autolla.
Tai sanoisinko iglulla.
Ei nimittäin toiminu lämmityslaite, meinas olla hiukka kylmä.
Sata kilsaa kestettiin mut minä rappasin ikkunaa että kuski näki missä ajelee ja lapset alko olla kohmeessa.

Tilanne alko olla aika kaaottinen ku väsyny sakki paleli.
Sillon soitettiin vakuutusyhtiöön ja saatiin vaihtoauto tilalle! Topattiin huoltsikalle lämmitteleen ja
Ilta ja yö oli pelastettu! Ennen tamperetta vaihettiin autoja ja ah miten oli lämmin jatkaa matkaa.
Kuski tosin oli jo kyllästetty vastoin käymisillä ja kaahasi tuhatta ja sataa, mulla keinu päässä vielä laivan jäliltäki niin oli melkosta haipakkaa.
Koton oltiin siinä kolmen jäljestä.

Näin jälkikäteen taas osaa nauraa koko asialle ja (lähes) kaikilla oli toosi mukavaa reissussa.
Mitä nyt Ellu ku meni junalla Ouluun ja sieltä kavereineen jollekki mökille ja sit sunnuntai-iltana oli tarkotus tulla kotiin junalla taas, niin tuli iltasella viesti ku valmistauduin jo hakeen sen Ylivieskasta, Viestissä oli nätisti kirjotettu, että mun juna meneeki Rovaniemelle... Väärässä junassa ja eka pysähys vasta Kemissä. Tuli siinä tytölle lisä junamatkaa taas ja oli kotona vasta puolessaöin.

Pyhänä sitten saatiin olla juhlimassa kummitytön kihlajaisia. Ihania nuo juhlat arjen keskellä. Ja kihlajaisethan tietää toisiaki juhlia, mahdollisesti.
Näissä merkeissä sitä jatketaan taas arkista viikkoa..

Glögipurkki odottaa pimenevää iltaa, ei aiota ressata tälläkään viikolla.
Neuleliivi ei ehtiny valmiiksi matkalla joten se jatkuu. Ryijy on jo matkannu uudellle omistajalle. Lasityö on kesken, sitä vaan on niin hankala täällä kotona jatkaa että se etenee vaan piiri-iltana. Jotain uutta täytyy vielä keksiä..

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hieno päivä ulkoiluun. Houkuttelin Leevin ulos ja saatiin kaks tyttöäki kaveriksi.




Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... Pitkien sateiden jälkeen kuin tilauksesta aurinkoa.

Käsitöitäk oon yrittäny jatkaa lauantaipäivän ratoksi.
Tilattu ryijy pitäs saaha valmiiksi ja välillä sormille vähän hellempää matskua :)


Ja tuo Leevin tekemä enkeli tuossa vieressä niin nätisti seisoo. Eikö ookki ihana

On kyllä uus lääke alkanu vaikuttaan. Väsyttää ihan tajuttomasti ja mahaki meinaa olla kipeä.
Toivottavasti muitaki vaikutuksia alkaa tulla. Pitää vaan nyt malttaa odottaa. JA tietysti muistaa joka aamu käyä purkilla..

torstai 18. lokakuuta 2012

Äidistä ei pääse ikinä eroon ♥

Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.

Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.

Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.

Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää. Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa? Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.

Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.

Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!

Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma. Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.

No, ehkä joskus menee lapsillakin homma överiksi. Ei äidit ihan aina ole yksin syyllisiä kaikkeen.

On äiti toisaalta aika ihmeellinenkin. Se ajattelee aina ensin lastaan, vasta sitten itseään. Se uhrautuu, unohtaa itsensä ja venyy ihme tekoihin lapsen vuoksi.
Varmaan kuolleenakin se vielä välittää, valvoo, vartioi ja tarkkailee. Kai se pilvenreunallakin kiikaroi ja varmistelee, että kaikki on hyvin. Äiti on aina äiti, elävänä tai kuolleena.

Äitiä ei normisti tule hirveän usein mietittyä. Äiti on äiti. Se on jotenkin niin selviö.

Nyt kun miettii, tulee jotenkin turvallinen olo, kun tajuaa, että äidistä ei pääse ikinä eroon eikä loppujen lopuksi koskaan haluakkaan päästä. ♥

tiistai 16. lokakuuta 2012

Olipas se päivä!
Ensin hidas aamu ja sitten ajeltiin Ouluun. Mukava kaks tyttöä ja Lasse.

Ensimmäiseksi menin katsoon pikkusiskoa! Hoksasin autossa ajellessa että mullehan tuli vasta viesti systeriltä että on saanut pienen ihanan käärön tänä aamuna. Ja minä olin menossa samaan taloon missä ne pienen taimen kanssa aloittelivat yhteiselämää. No soitto ja sain hyvä kuntosen ja reippaan kaverin kahville ja tuoreet kuulumiset aamun synnytyksestä. Onnea vaan vielä sinne! Ihana oli nähä!

Lääkäri reissu tuntu onnistuneelta. Niin asiantunteva lekuri oli ja kyseli kaikenlaista. Puheltiin kauan ja tuli sitte siihen tulokseen että kyllä se on nyt alotettava altzheimer lääkitys. Minkäs sille voi. Näin tehdään.

No kauppa reissuki oli onnistunu ko vähän enemmän meni rahaa ku lauantaina:) Lasse löysi kengät niinkö pitiki. JA hups itekki ostin kengät, en oo ihan varma oisinko tarvinnu, ainakaan just tuommosia. Tais nyt mennä turhamaisuuden puolelle.

Kottiinki oli mukava tulla takas, varsinki ko ei tarvinnu ite pimeässä ajaa.
Mutta sitten alkoi se vähemmän mukava.
Muut pienet ei tykänny ku Lasse sai kengät, oli lievästi sanottuna kateutta ilmassa.
Sitte tapahtui se mitä on kauan epäity joskus tapahtuvaksi.

Pojat nimittäin tuo niitä rullaavia vehkeitä aina sisään ja vaikka on kielletty sen sata kertaa vahingolla pelotellen, niin..
Tommi sitten otti keittiön nurkassa lipat lonkkarilla. (Niin iso on meijän keittiö että mahtuu lautaileen)
Huusi ko sikaa ois tapettu ja mulla ensin kiehahti ennenko katoin etes koko poikaa. Teki mieli nakata lauta ikkunasta suoraa ulos, mutt onneks joku mielessä toppas, ois tullu kylmä yö.
Tommi raahautu mahallaan eteenpäin ja ku menin nostaan sitä niin verta tippas lattialle. Sano että leuka kamalan kipiä, siin ä oli nirhauma, mutta ei siitä valunu mitään.

Kauhein hetki on aina se ku pitää rueta kattoon mistä veri tulee. Nyt luulin et suusta mutta ei tullu VAAN NISKASTA. Apua, valui pitkin selkää ja lattialle. Päässä siis reikä.
No me Peten kanssa tuomittiin ettei tarvi ommellla, toivottavasti oikea tiaknoosi. Vähän leikattiin hiuksia poiis eestä että nähtiin ja ei se syvä ollu. Vuotoki lakkas, annoin lääkettä ja laitoin pojan nukkuun.
Kaiken aikaa Leevi itki ainaki yhtä kovasti ku potilas...

Lauantain ostosreissua.
Aamulla viideltä liikkeelle ja illalla yhdentoista aikaa takaisin. 
Mulla se tosin oli enemmänki vapaa päivä vaan.
Ostoksia en juuri tehnyt.
Hyvä matkaseura ja eväät, niistä se päivä oli tehty.

Edellinen yö meni valvoessa takapihan tappeluiden melskeessä. Nuorisoporukka kokoontui meijän makkarin ikkunan alla, viiden metrin päässä ja äänet oli sen mukaiset.
Yhden aikaa tai ennen soitin hälytyskeskukseen ku otti niin aivoon ja pelottiki ku yks siellä uhkaili vaikka millä. Tiesinhän minä ettei ne sisään tuu, mut kuitenki.
Seuraavana päivänä oli pojan lompakko löytyny meijän autojen välistä, että oli ne likiki kulkenu.
Tietyn ikänen nuoriso, ni niillä ei oo yhtään älliä että toisia ihmisiäki on olemassa ja joku saattaa yöllä nukkua.
Toivottavasti eivät ota tavaksi.

Tänään pitäs taas lähtä Ouluun. Jospa ne sitte vähäksi aikaa jäis nuo käynnit. Pidän vapaa päivän ja oottelen muutamaa koululaista jotka aiko tulla ruokkikselta ni pääsevät mukaan.
Ja vettähän sataa taivaan täyeltä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Jättäkääpäs lukijat puumerkkejä kun teitä täällä kuitenkin liikkuu. 
Mukava ois tietää keitä te olette :)
Mun kävelypolku on aika lailla kaupungistunu. Muutto puolikilometriä niin tuntuu ku ois menny keskelle kaupunkia. Pitäs ensin lähteä autolla että pääsis kunnon lenkki maastoihin..









Mikähän vessakoppi tuo lie vaiko uimakoppi kylällä

Siinäpä läpileikkaus koiran kans tehdyltä päiväkävelyltä. Sateinen syksyinen päivä.

Kouluhuolia tällä ja viime viikolla.
Meijän tokaluokkalainen on lyöttäyny yhteen nelosluokkalaisen kanssa. Ja tämä tyyppi joutuu kokoajan vaikeuksiin. Niinpä meijänki koululainen on jo kahesti kuulutettu reksin kansliaan tämän johdosta kun jotain hullua on tullu touhuttua.
En tiiä miten saisin omani pysyyn erossa tästä kaverista ku kaikkien kaveri käsketään olla.
Ittiä harmittaa ku näistä kahestaki kerrasta jo saa semmosen leiman että on ihan kaheli tyyppi ja tekee mitä satttuu.
Tosissaan on nyt kielletty olemasta yhdessä, en vaan tiiä miten se käytännössä onnistuu ku pääsevät yhtäaikaa koulusta ja pieni poika on ihan onnessaan ku isompi pyytää mukaan.
Kiristys ja uhkailu on käytössä ja nyt tänään luvattiin pojalle oma puhelin jos muistaa ne neuvot mitä on annettu ja pysyy erossa tilanteissa joissa voi jotain tyhmää sattua.

Miten teillä ois toimittu? Tuntuu että eikö itellä oo sen vertaa kasvatus kokemusta että osais oikein toimia, vaan ku ennemmin on taidettu päästä liian vähällä..... :)

Huomenna tiedossa rankka mutta toivottavasti mukava Luleån reissu.