maanantai 28. heinäkuuta 2014

Matkailu avartaa, vaikka tuttuunkin paikkaan.
 Mistähän minä tämän herätyksen sain, en juurta muista, mistä kaikki alkoi.
Matka kuitenki aateltiin tehä upouusilla Onnibusseilla, eikä kaduta yhtään. 
Täytyy ihan kehua!! 
Yön alkutunteina ajeltiin Kärsämäelle, josta päästiin bussin kyytiin, ja kyyti vei Kiasman kulmalle. 
Matkaseurana oli Jaana, juuri riparin käynyt neiti. Eikä huono valinta sekään.

 Kulttuurista nautittiin rauhassa.



 Kun runous ei riitä....
mutta ei kyllä sanatkaan riitä kertomaan tätä näyttelyä,
Marimekon näyttely oli kiasmassa, 
kerrankin satuin paikalle hyvään aikaan. 



Leppoisalla tahdilla mentiin, ihailtiin katutaitelijoita, joita kaikkia ei muistettu edes kuvata. 
Kelit oli aivan parhaat, sai olla auringossa tai varjossa. 
Ei tarvinnu kaupoilla kiertää, kiitos Ellun ja Annen. 
Toinen kuljetti Jaanaa ja toinen oli kanssani koko päivän. 
Se tunne ettei kummallakaan ollut yhtään kiire minnekkään!

Turhan kaukana vain on Helsinki. 

Kesä on niin ihanaa aikaa. Tämä pää ei vaan enää taho kestää tätä lämpöä. Onneksi vielä kuitenkin myyvät mulle lääkkeitä, joskus ovat moittineet menekkiä... Vaan kun ilman ei pärjää. Tuntuu ettei päivääkään :(

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tulin juuri uitetun koiran pyörälenkiltä.
Puolessa välissä siis alkoi sataa ja vaikka poljettiin tuhatta ja sataa, silti kastuttiin, no lämmintä sadettahan tuo oli.

Muistellaan kuitenki vähän viimeviikon ilmoja...
ja kuljailuja...

 Katvalan museoalueella on koko heinäkuun kotieläinpiha jonne on kaikilla vapaa pääsy. 
Sain muutaman lapsosen mukaani ku en kehannu yksin mennä.
Tuo valkosen ankan nokka on ihan paras.
Ja oikiastaan koko ankka. 
Sika se ei halunnu ihraansa liikutella eikä siitä oikein päässy ymmärtään kumpi pää on kumpi...

No sitten se LYSTIPOLOKU
Maija Jyrkkä on masinoinut tämän ihanan homman pikkusiltojen väliin.Miten lie hommannut tekijät, en tiedä, kuulin vasta lähes valmiista projektista.


 Monenlaista nähtävää polkujen varsilta löytyy. 
Silmän iloja, kannattaa poiketa. 

 Ja ku näitä kollaaseja rupesin väkertään, niin pitihän se Leevin jätskikiskastaki yks tehä. 
Poika sai yhtenä päivänä päähänsä että haluaa myyä jäätelöä. 
Sai heti pari apuria kioskin tekoon, ja niin me on saatu monta päivää ostella jätskejä omasta kioskista, omalta myyjältä :)
 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Ei se ollu minun idea.
Minä sen kuitenki varasin.
Ja melkein kaikki sinne lähti mukaan.
Kesän huippuviikko kaikkinensa.
Aurinkoa, uimista, saunomista, lättyjä, uusia pottuja, hyvää lukemista, kalastelua, hyttysiä, virkkausta, veneilyä, taas uimista ja taas uimista.
Parasta kisailu vedessä ja yhessä uiminen.
Kokemus savusaunasta.
 Aurinkoki tiesi että me just nyt tarvittiin sitä.
Kaikilla oli aidosti aikaa toisilleen.
Niistä oli mökkiloma tehty.
 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Niin, tuollahan sitä Pyhäjoella mekin oltiin.
 Aloitin keskiviikkona työvuorolla.
Oli kyllä niin kylmä silloin, että pipopäässäkään ei tarjennu.
Eikä palkkiojäätelöt käyneet kaupaksi, oltiin nimittäin lähettämässä laukkumyyjiä matkaan.
Lapset kuitenkin niin iloisena ja hyvätuulisina myivät laukkutolkulla.
Nautinto oli katsella lasten intoa!
Kaupanpäällisiksi työvuorossa lähes aina saa uusia tuttavuuksia. 
Niin nytkin.

Torstain olin kotona, ja viikonloppunakin yövyttiin aina kotona, lapset lähes kaikki olivat vaunussa paikalla yötä. 
To, pe ja la kärsin armottomasta pääsärystä, iltapäiviksi sitten kömmin jo ihmisten ilmoille, ja niitähän siellä riitti. 
Mutta on se vaan kumma, tiettyjä vanhoja tuttuja ei nää koskaan.
Miten me voidaanki olla aina eripaikoissa??

on siirrytty sitten taas arkeen.
ajattelin pulla tilanteen korjata,
hetken se oliki tosi hyvä, mutta ku se tuorepulla on niiiin hyvää
ja itekki söin liian paljon, en raaski kieltää sitä nautintoa muiltakaan
kaheksasta pitkosta muutama taitaa silti olla pakkasessa

talon maalausurakka jatkuu yhä
minä tosin oon ulkoistanu itteni telineitten siirtäjäksi
maalasin niin pitkälle ku maasta pääsi
telineillä saa sitten muut keikkua

 lenkkeillä oon yrittäny pullan syönnin lomassa
voi kääk ku tuo kaikki makia maistuu liian hyvin
koira vaan ei halua mun kans samoja reittejä mennä,
ei millään tuu yhteen mehtäkohtaan ku polku päättyy
mikä lie sillä estona siinä kohtaa
on mulla siellä silti kavereita, tai ne on menneet jo eeltä

se on valtava nautinto avata ovi ja haistella kesän tuoksut ensin siinä
ja sitte metässä
ja kerätä tullesssa kimppu mitä sattuu löytymään

eikä kirjojakaan passaa unohtaa
mieluusti luen illalla, en malta ees nukkumaan mennä
taaski hain ison satsin kirjastosta
tämä oli kyllä mukava yllätys, hyvä kirja, ku ei taho enää tietää mitä ottais

 Montgomert kirjottaa niin mukavasti ja mielenkiintosesti että asialle on sama mitä se on, kirjotusasu vaan on niin luettava!

Ja vielä ilokseni saan kertoa että yks ystävällinen lukija tiesi edellisen postauksen tarinan kirjottajan, siis sen suvisjutun. Merja Lohilahti on tämän hauskan tarinan takana.