perjantai 4. joulukuuta 2015

Nyt tulee sitten sekavaa juttua.


 Somettoman viikon tuloksia...
 Ostosreissua...
 Taittelu virhe...
 Joululeipomuksia, mutta oliko taikinaa niin vähän kun paistamista ei jääny...


Viimesenä lumettomana iltapäivänä sain aikaseksi kerätä metästä mustikan varpuja. Olin siitä haaveillu joka lenkillä. Ehimpäs ennen lunta ja nyt se komeilee oven vieressä. Kuva ei kyllä anna sille oikeutta, harmi vain.

 Työporukan mukava reissu Kuopioon on takana.
 Onhan se ihan varmasti mukavampi soittaa huuliharppua tuolla laatikossa ko tylsästi sohvalla, ainaki hienosti se sieltä soi.
Tämä roikkumaan jääny rojekti on nyt valmis. Puun väriset tuolit, kerran päällystetyt, hiottiin Lassen toimesta, Jaana maalasi ja minä päälystin ikean kankaalla. Nyt kelpaa istuskella. 

Villasukkia kudotaan, tenttikirjoja ei ehi lukea, pitäs kyllä. Töissä juhlittiin komeasti itsenäisyyspäivää (ja samalla omia synttäreitä) Finlandian tahdissa.

Juuri otin uunista tiikerikakun, ehkä epäonnistuneen, näyttää vähän siltä. Aina ei voi onnistua, ei ees joka kerta. Ja minä en sillonkaan. Mitähän hätähousun vikaa on ku kakut ei taho luonnistua. Lupasin joulukaffeille tehä suolasia piirakoita, lupasinkohan liikoja?

Elikkä sunnuntaita ja sisaruskaffeja ootellessa. Leevi just totes ettei jaksa oottaa sinne asti, en oikeen minäkään...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Se ois melkein someton viikko tulossa. Väen kans sovittiin (siis määräsin) että yks viikko ollaan täysin ilman pelejä ja videoita. Blogi varmaan kuuluu siihen kun ei oo mitenkään pakollinen kurkittava. Ennen sitä pikapäivitys. 


 Melkein pakko kertoa teille, että tämä sohva ajautui nyt omalle paikalleen. Kodarista se sai häädön uuden ikealipaston tieltä, eikä oikein tiietty minne se laitettas. 
Sitten tuli ahaa elämys parhaasta päästä. Se sopii tuohon ruokapöyän viereen just eikä melkeen. Aivan arvoisensa paikka vaikka kovia jo onkin kokenut tuo sohva matkanvarrella. 

Entäs sitten tämä pieni purnukka...  Sain sen matkatuliaisiksi äitiltä. Kiitos! Tämä on sitten huippu tuote. 
Migreeniin kun tuntuu että oon kokeillu aivan kaiken mitä maa päällään kantaa. Tätäpä en ollu.
Kyllä äitit tietää mitä lapset tarvii :) 
Tätä kun sivelee ohimoihin kovankin pääsäryn aikana niin tunne on valtavan ihana. 
Ei voi sanoin selittää miten se vaikuttaa, mutta nyt jo pelkään että tuo joskus loppuu.
Se viilentää, silmät vuotaa ja kamalaki särky väistyy ja voi ihan levähtää! Yksinään tämä ei kipua poista mutta auttaa valtavasti. 
Tämä on tästälähtien yhtä tiiviisti laukussa ku ED-pullo.  Kenenkähän muun käsilaukusta löytyy samoja juttuja ku mulla, ei varmasti kellään, joten yritän muistaa pitää omani mukana. 
Haloo kaikki Turkissa kävijät, tuokaa tuota lisää, kaiken varalta :) :) :)  

Siis kiitos äiti! 

ja pssst. meillä oli tänään ekakertaa kotona pyhäkoulu! kaikki oltiin ihan innoissaan tästä jutusta 

torstai 12. marraskuuta 2015


                                                            työpöytäkaaos


On tämä kyllä oikiasti mukavaa, siis työ. Oon onnekas että saan tehä justiinsa tätä työtä. Luisteluineeen kaikkineen. Työyhteisöki tulee päivä päivältä tutummaksi, iso koulu kun on niin menee aikaa että "talottuu". Ja ne lapset, on ne ihania, kumpa niitten vanhemmat tietäs miten mukavia pieniä omistavat! Pitääpä laittaa aiheesta ihan wilma-viesti :)

Ja joo, eka jakso opiskelussa ei ole vieläkään valmis, huomisen olin laittanu taka rajaksi. Sehän tietää sitä että yö taas kirjotellaan esseetä. Toivottavasti valmistuu ennen aamua. 

Ihanaa on että vettä sataa! Ei ole tietoakaan joulutunnelmista, vaikka pukki pikasesti kaupassa jo nähtiin. Ei tarvi vielä kuunnella joululauluja eikä muutenkaan miettiä mitään siihen liittyvää, En tykkkää että ne hössötykset alotetaan kauhian aikasin. Ite joulun rauhasta tykkään kyllä, sitten ku on sen aika. 
Vuosi vuodelta haluaisin hellittää lahjasousta, mutta miten sitä taaskaan ku eka pyyntö oli että laskettelulauta tai uusi puhelin, ei mitään pientä. Oiskohan se niin että pieni lahjakortti isommille ja pienille jotain muuta pientä. Yritetään delegoida tämä asia toiselle taholle kun se on niin vaikeaa. Muutamia vuosia ku vielä jaksaa niin kaikki on sen verran isoja että uskaltaa helpottaa. Sitten tiedä juuri miten toimin, sitä aikaa odotellessa luetaan niitä pikkuhiljaa ilmestyviä listoja...

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

 Onhase vastustanu. Autoilla varsinki. Ensin yks jätti kaupan pihalle ku rengas oli tyhjä, yks terve päivä oli välissä. Sitten toinen kosla jätti koulun pihalle, ei pihahtanukkaan, valoja vaan poltteli joka ainuassa paikassa. Sinne jätin valojen kera ja istahin talkkarin kyytiin, joka ystävällisesti toi mut kotiin. Sitte taas yks päivä että kaikki pelitti. Ja vielä kolmas kerta, ajelin vaikka kaikki hälytysvalot väpätti ja pillit ujelsi, tyynen rauhallisesti kotiin kun kerran käynnissä pysyi. 
On siinä  miesväki saanu tehä remonttia. Osia on haalittu Torniosta asti ja vielä on toinen auto liikuntakyvytön. Näyttää ettei haittaa vaikka vielä tilattu osa ei ollu tullukkaan ja saa remontittoman illan. 

 Halloveenia en voi käsittää millään muotoa, mutta siltiki meille eksy tällainen kauhu, päivän se täällä kekkkuloi ja vaikka pestiin hyvin niin illalla vielä näytti niin kalpealta että melkein sai astiaa vierellä kuletella, millon se antaa ylen.

Ja tuo uuni mokoma ei lakkaa lämpiämästä. Sitähän voi säätää vaan 250 asteeseen, mutta kummasti piirakka saa väriä ku lukemat alkaa näyttää tältä. Tuon lukeman näkee kyllä vaan sitten kun katkasee virran, eli aina se on yhtä hämmästyttävää miten se noin tekee. 
Yhtä vahdittava on ko muutki lapset.

 Onhan sitä toki hyvvääki kaiken auto kurjuuen keskellä. Syyslomalaisen leipoma piirakka hyvänä esimerkkinä. Uskallettiin vain ppuolelle piirakalle laittaa pähkinöitä, mutta niin hyvää oli että ens kerralla saa olla jokapaikassa. Pikkujannutki tykkäs.

Tuo sarjis sitten. Ei sollu hääviä tuo jokilaakson murre siihen aikhan ko mieki sielä ashuin. (ei muuten varmana menny oikein tuo oma yritys) Mutta kylläpä huvitti lukea sitä Ankasta. 
Täällä seudulla on pöllöpuumi. Ylivieskassa lähes koko kaupunki on lähtenyt tukemaan syöpäsairaan Reetta tytön hoitoon pääsyä ja kaiken keskellä on pöllöt. Niitä tekee lapset ja vanhemmat ja niitä myydään tämän asian hyväksi. Tuntuu että kerrankin raha menee sinne minne se oikeasti kuuluu. 

verhot ja farkkupeitto on ommeltu, kuvat vaan ihmeellisesti ovat jossain mistä niitä ei löydy.

Työmaalla otetaan kaikki mehut irti, laittovat luistelemaan jo kerran ja lisää on luvissa. Luokkapalaveriin pitäs osata selvittää monenlaista  ylihuomiseksi ja kaikenlaista muuta pyöritystä.  Mutta hyvä on että on paikka minne mennä. 
Iltasin täytys kyllä enempi tehä opiskeluhommia, ne tahtoo jäähä muitten juttujen jalkoihin. Että sais etes ekajakson tehtyä. 

torstai 29. lokakuuta 2015

Täyttä höyryä olevan päivän päätteeksi sain kukkakimpun.
Luonto on hellinyt niinä hetkinä ku tuntuu ettei selviä kaikkien haasteiden kans, kummasti metsänsiimeksessä mieli lepää ja arjen kiiretohinat unohtuu.

Töissä haasteita riittää kuten tänään. Luistelutunti ja opekaverit olivat hyvää hyvyyttään pyytäneet vanhempia kaveriksi luistinten sitomiseen. Hyvä kun tulivat mutta minä onneton luistelija sain samalla yleisöä hienoille suorituksilleni, kyllähän ne ajatteli että kaikenlaisia luistelunopeja sitä maa päällään kantaa.

Syysloma oli ja saatiin nauttia täysin siemauksin jokainen, liotushoito tuli Peurungassa ja silmänruokaa Hapitsulla. Mummun hyvässä hoidossa vierähti muutama päivä

tiistai 8. syyskuuta 2015

Ette kyllä arvaa mitä tein tänään. 
Kyllästyin likasiin aterimiin.
Meijän tiskarissa ne pestään ylimpänä ja se ei näytä toimivan.
Täytys olla keskikori tyhjänä niin sitten ehkä.
Otin kaikki laatikosta ja laitoin altaaseen likoamaan.
Sitten Tiskasin Käsin Ne. Kaikki.
Kyllä nyt taas kelpaa.
Ja vähän aikaa pestään koneella taas kunnes kyllästytään likasiin...
Viimeiset villasukat on tässä



Saa vaikka syyskylmät tulla.
Juuri äsken kävin mustikoita keräämässä kädet kohmeessa,
mutta yhä niitä on niin täytyy hakea poies. 

ompelukonekin on laulanut viimeaikoina,
mutta mitähän sieltä on valmistunu?
Pitäs kai kuvata niitä.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Pitkän tauon jälkeen pihalla tapahtuu nyt


vaja vaihtoi paikkaa toiselle puolelle
ja tallin paikka alkaa hahmottua
muutenki pihat on taputeltu tasasemmalle mallille

viikolla kävin hakeen muutaman tyrnipensaan,
tökkäsin ne aivan epäkuranttiin paikkaan oottelemaan parempaa
nyt saisin siirtää ne, toivottavasti ne jatkaa kasvuaan 

joku marjahulluus on tainnu iskeä
ei malta millään olla mettästä poies

näyttäskö siltä että pysyy?
edellinen kerta ei nimittäin pysyny
talon paras pyörä tuli piikeistä alas vaikka olinki laittanu kiinni mustekalalla
tälläkertaa varmisteltiin miehissä ettei pääse putoamaan

mukavassa suhteessa on ollu töitä ja vapaata
eikä sitä viisasta kirjallisuutta ole vielä alotettu
on saanu lukea pirjo tuomista ym iltalukemisena

perjantai 14. elokuuta 2015

Niin se elo kääntyy syksyyn.
Vaikka tuntuu että kesä jäi välistä.
No, vaikka lämpö puuttui, ei se vapaata haitannut.
Monenlaista on touhuttu yli kahden kuukauden vapailla.

Kevään tuskat ja ahdistukset kun saatiin käsiteltyä, vietettiin juhlaa


Elina valmistui ammattiin ja Lasse kävi riparin.
Leevi kömpsähti pyörällä ja oli alku kesän käsi paketissa. Onneksi ei uimakelejä ollut muillekkaan siihen aikaan. Sitten poika täytti vuosia seitsemän.

Anskun kuva kertoo paljon tästä kesästä. On nautittu kesän iloista uhallakin, jäätelö maistuu kuten muullonki vaikka villasukista ei olla luovuttu ollenkaan.
Suviksissa tietysti oltiin ja mökilläkin on oltu se normaali määrä, siellä kun isommat kotityöt puuttuu niin sielu lepää.

Luettu on paljon, nyt muuta kuin tentteihin.
Osa kirjoista jopa kasteltu ulkona kun ilma on tehny tepposet, mutta silitysrauta on oiva apuväline siihen pulmaan. Kirjat on palautettu hyvässä kunnossa :)
(nyt pöydällä oottelee jo uusi tenttikirjalista)

 On saatu elämän ohjeita...
 Pieni uusi lemmikki...
 On kateltu traktoreita ja muita vanhoja koneita, jopa minut saivat Vanhojen Voimaan mukaan
 shoppailu kauniissa kaupungeissa  (miten kauniissa kirjotetaan monikossa?)
 ja nähty komeita maisemia

 On pyöräilty ja kävelty, on kastuttu ja kuivateltu
 Moikattu vanhoja tuttuja turuilla ja toreilla

 Nautittu luonnon antimista
 ja ihmeistä
 Kesän alussa opiskelijat muuttivat kotiin, lopussa toisinpäin. Muuttokuormia on tullu ja menny.
 On ihasteltu uusien paikkakuntien ihmeitä
 ja nukuttu aitassa.
Juhlissa ja arjessa on saatu viettää unohtumattomia hetkiä teidän ystävien ja sukulaisten kanssa. Aina on mukava kun saa vieraita ja kesällä on se hyvää, ettei kenelläkään ole kiire. 
.
Nyt viimeisimmäksi saateltu nuorimmainenki koulutaipaleelle, ja saatellaan vielä monta kertaa kun matka on niin pitkä ja kivinen :)  (isoveli tietää jo enemmän ja voi auttaa monessa)

Ite tässä vielä jatkan vapaita ja yritän keksiä täytettä päiviin. Mustikat ja vadelmat vielä oottaa poimijaa, ainaki mustikoita näyttää riittävän vielä. 
Uusiin opintohin olen ilmottautunut ja aherrus taas alkaa.
Töihinkin menen mikäli pyytävät, ei kiire kuitenkaan. Päivät kuluu aika joutuin yksin kotonaki.